Ellun metkut

Agiliitelyä

2012-01-22T21:08:00.000+02:00

Tänään oltiin toisen kerran harjoittelemassa agilityä Sport Dog Parkin alkeiskurssilla. Hauskaa oli tälläkin kertaa! :) Ellu oli todella innoissaan, eikä meinannut nahoissaan pysyä: superinnokkuus purkautui ajoittain haukuntana, mutta adrenaliinihöyryt helpottuivat kun oli meidän vuoro treenailla (mentiin järjestyksessä koirakoittain). Sillä aikaa kun muut treenasivat vuorollaan jotain uutta estettä, saivat odottajat tehdä tuttuja esteitä. Teimmekin Ellun kanssa odotteluajalla mutkaputkea, perusputkea, pussia, hyppyä ja keppejä. Lisäksi leikitimme Ellua kontaktin parantamiseksi yhdellä sen lempilelulla ja kävelytimme ympäri hallia. Puuhailu rauhoitti Ellua ja energia pääsi purkaantumaan paremmin. Kamera on edelleen kadoksissa eikä uutta ole vielä tullut ostettua, mutta tässä yksi kuva Villen kännykän gallerian uumenista (saatiin sentään joku kuva napattua!):

Ohjeita kuunneltiin tarkasti!

Ellulle uusina esteinä tuli tänään kepit ja kontaktiesteistä puomi. Joka kerta siis kertaillaan vanhaa, mutta opitaan myös uusia esteitä. Kotiläksyksi tuli kontaktiesteiden alastulon harjoittelua, eli esimerkiksi sohvatyynyn päällä seisomisen avulla opetetaan koiraa pitämään takapää tyynyllä ja etutassut lattialla. Tätä siis meillä luvassa ensi viikolla! Olisi hauska myös ostaa joku hulavanne tai muu rinkula, jonka läpi Ellua voisi opettaa hyppäämään - onko ideoita mikä rinkula ois hyvä?

Tällaisia kuulumisia tänään! :)

Pikakuulumiset!

2012-01-19T10:28:00.000+02:00

Pahoittelut lukijoille blogin päivittämisen kestämisestä. Osasyynä ovat olleet omat kiireet, mutta the main reason on ollut se, että olen onnistunut kadottamaan kamerani. Ei mitään tietoa missä se on ja että onko se kenties varastettu. Tästä johtuen ei siis ole päivitellä mitään kuulumiskuvia.

Mutta sitten asiaan. Pääsimme Ellun kanssa SportDogParkin vetämälle alkeis-agilitykurssille, joka alkoi viime sunnuntaina. Ryhmäämme kuuluu meidän lisäksi kuusi koirakkoa: on pieniä ja isoja koiria, suurin osa narttuja, ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Meidän iloksemme mukana on myös yksi jackrussellinterrieri. :) Ohjaajana toimii Anna Parviainen, jolla on jo kunnioitettavat 18 vuotta agiharrastamista takana - respect! Ekalla kerralla treenasimme perinteisesti hyppyä ja putkea, ja Ellulle uutena asiana tuli pussi (eli putki, joka jatkuu "pussina", jonka läpi koiran pitää ryömiä). Ellu tykkäsi kovin harjoittelusta ja pysyi hyvin hallinnassa, vaikka ekat minuutit olikin aika adrenaliinihöyryissä. Siitä kuitenkin nopeasti rauhoittui ja namit kiinnostivat kovin! Hauskaa oli, odotamme innolla jo ensi kertaa! Toivottavasti silloin olisi jo kamera messissä, nyt viime sunnuntain kuvat agiharkoista ovat kadoksissa...

Tällaista siis tällä kertaa. Sunnuntaina tulossa taas uusi päivitys sen kerran agiharkoista! :)

2011-12-24T19:04:00.000+02:00

Hauskaa joulua kaikille lukijoille! :)

Joulun odotusta ja lapsivieraita

2011-12-05T09:58:00.000+02:00

Ihanaa, kun on joulukuu! Täällä meillä niin isot tontut kuin pieni koiratonttunenkin odottavat jo innolla joulua. Ellu on ottanut uuden sohvan myötä asiakseen tonttupäivystyksen olkkarin ikkunan luota: nyt näkee katsella!

Myös kotiaskareita valvotaan tarkasti:

Ellun juoksujen takia elo on ollut hyvinkin epäparsonmaista viime aikoina: pieni on nimittäin lähinnä halunnut vain levätä ja nukkua, tavanomaista parsonhulinaa ei ole kauheasti näkynyt. Nyt juoksut ovat onneksi jo ihan lopuillaan ja ellumainen meininki kohollaan. Kohta pääsemme taas koirapuistoilemaan ja metsässä juoksentelemaan. :)

Myös lapsivieraita olemme saaneet kyläilemään. 2-vuotias Hilla ja 1-vuotias Oliver ilahduttivat meitä ja Ellua vierailullaan. Ellu sai hyvää "lapsitreeniä" ja lapset puolestaan "koiratreeniä". :) Oli ihana huomata, miten Ellukin on alkanut rentoutua paremmin lasten seurassa. Alku on yhä aikamoista hulinaa, kun on suuret meiningit päällä ja Ellu haluaisi kovin olla lapsen lähellä ja pusutella, mutta jonkin ajan kuluttua alkuriemuista Ellukin rauhoittuu, eikä ole enää niin superkiinnostunut lapsista. Edistystä on siis tapahtunut!

Hilla tykkäsi kovin heitellä Ellulle nallelelua

Välillä rauhoituttiin ja istuttiin vierekkäin (Ellu jo aika väsyneenä :D)

Agiliitämistä ja temppuilua!

2011-11-24T22:08:00.000+02:00

Viime lauantaina treffasimme pitkästä aikaa Minni-koiran ja menimme porukalla Hervantajärven metsiin samoilemaan. Ellu ja Minni juoksivat mökkyräisessä maastossa kuin vanhat taitajat ja jahtasivat ja jallittivat toisiaan kerta toisensa jälkeen paikoin melko mutaisestakin maasta huolimatta. Vähän ihmettelimme, kun Ellu oli metsässä jotensakin äreä Minnille, murisi ja ärisi välillä, kun kutsuimme koirat luokse ja annoimme namia - syy selvisikin sitten kotona, kun huomasimme, että Ellulla oli alkanut juoksut - TAAS. Kolmannet juoksut jo tänä vuonna! Mutta voipi näinkin olla, googlettelun ja kirjojen selailun jälkeen selvisi, että narttukoirien juoksut on koirasta riippuen 1-3 kertaa vuodessa. Jotenkin sitä oli itse niin jämähtänyt ajatukseen kaksista juoksuista vuodessa, mutta näinpä meillä sitten onkin kolme. Huh!

Parastahan näissä juoksuissa oli ajoitus: lauantaina siis tosiaan alkoivat ja sunnuntaina oli luvassa Tapien ( =Tampereen pikkukoirat ry) järkkäämä agilityyn tutustuminen. Way to go! Siinä sitten paniikkisähköpostien jälkeen onneksi selvisi, että Ellu saa osallistua agilityyn, kunhan laittaa juoksuhousut jalkaan ja vuorottelee kentälle myös agiliitämään tulevan uroksen kanssa.

Agitutustuminen pidettiin Meirän hallilla (http://www.meiranhalli.com/), ja siellä oli suoraan sanottuna SUPERKIVAA! :) Ellu oli innoissaan, kun pääsi hyppelemään esteitä ja juoksemaan putken läpi. Ohjaajamme kehui, että Ellussa olisi paljon potentiaalia agiliitäjäksi, niin hyvin se kuulemma suoritui asioista ensikertalaiseksi - ja hauskahan sitä Ellun menoa oli katsellakin! Näytti todella pieni koira nauttivan liitämisestä. :) Näin tutustumiskerralla ehdimme katsastaa vain putkeen menemisen, esteen yli hyppäämisen ja kontaktiesteen, mutta hauskaa oli silti! Onkos lukijoilla suositella mitään hyviä agilityn alkeiskursseja? Ohjaajamme vinkkasi Ideaparkin vieressä sijaitsevasta Sportdogparkista ja sen kursseista, mutta oisko lisää vertailukohteita ja kokemuksia?

Loppuun vielä video yhdeltä illalta, kun kokeilin Ellun kanssa joitain tuttuja temppuja lenkiltä ylijääneiden namien kanssa:

2011-11-09T18:21:00.000+02:00

Nyt ollaan taas pitkästä aikaa kunnostauduttu Ellun koulutuksessa. On jäänyt koulutukset ja temppujen opettelut muiden kiireiden takia vähän retuperälle viime aikoina, mutta nyt taas jaksaa ja ehtii! Uusina temppuina on opeteltu muun muassa Kumpi käsi?, jossa Ellun pitää lelun tai namin saadakseen läpsäyttää tassullaan sitä nyrkkiä, jonka sisällä palkinto on. Myös Karhu!-käskyä ollaan harjoiteltu: tällöin Ellun pitää nousta takajaloilleen seisomaan. Hauskaa katsoa kun Ellu edistyy ja oppii uutta! :)

Kiireiden takia myös kurista on hieman lipsuttu, joten kurinpalautus on nyt ollut kohdallaan. Mitään sen kummempia rikkomuksia ei me eikä Ellu oo tehnyt, mutta huomattiin tässä yks päivä että meidän superläheisriippuvaiselle koiralle voisi tehdä hyvää suurempi huomioimattomuus ja yksinolo silloin tällöin. Hyvin Ellu yksin kotiin jää meidän kouluun tai töihin lähtiessä, mutta silloin kun me ollaan kotosalla, kaipaa paljon huomiota. Niinpä ollaan nyt otettu sekä omaa aikaa että Ellu-aikaa - tasapuolinen jako on toiminut tähän mennessä hyvin, joten tällä jatketaan.

Valjaita ei olla vieläkään saatu Ellulle ostettua, pitäisi kyllä! Käytiin jo yhdessä vaiheessa katsomassa ja kokeilemassa potentiaalisia Hurtan valjaita, mutta kyseinen malli oli hieman päästä rispaantunut ja ainoa Ellun kokoa oleva koko kaupassa. Täytyy mennä uudemman kerran katsomaan tässä joku päivä, mikäli hyllyt olisivat nyt täydentyneet. Valjaat olisivat tosi hyvät silloin, kun ollaan lenkkeilemässä muiden koirien kanssa - Ellulla kun on tällöin aina kova veto päällä, mikä ei tee hyvää kurkulle...jos jollakulla on ideoita siihen, miten Ellun saisi koiralenkeillä rauhoittumaan ja kulkemaan vierellä, niitä otetaan ilomielin vastaan! Yksin Ellun kanssa lenkkeiltäessä tämä kulkee nätisti vierellä ja ottaa kontaktia, mutta heti kun joukkoon lisätään toinen koira tai jännittävä ihminen, meno on ihan erilaista, kun pieni on niin täpinöissä. On se pienen koiran elämä vaan niin jännää välillä!

Uusi koirakaveri ollaan myös saatu, nimittäin jackrussellinterrieri Milo. Milo ja Ellu tulivat tosi hyvin toimeen keskenään, joten yhdessä lenkkeilemään menemme ehdottomasti uudelleen! :)

Loppuun vielä video Ellun salaisesta piilopaikasta, johon päästäkseen pienen piti raahata pari sohvatyynyä lattialle ja väkisin mönkiä sohvan peitteen alle. (En muista olenko joskus jo tämän kyseisen videon lisännyt, mutta here it goes anyway!)

Ellun tunnustukset

2011-10-27T19:44:00.000+03:00

Saimme Nemon ja Lunan blogista tällaisen blogitunnustushommelin! Tack tack! :)
Tässä ohjeet:

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ei muuta kuin että mennään suoraan asiaan ja päästetään Ellu ääneen :D. Here it goes!

Ellun tunnustukset:

1. Aina kun mamman ja papan silmä välttää mä livahdan makkariin ja hyppään sängylle lepäileen. Vaiks mä en sais, kyl mä tiiän. Mut siin on niin pehmoista loikoilla!

2. Mä oon ihan hulluna semmoseen vinkumaissileluun. Se on mun lempilelu. Mä haluisin aina leikkii sillä. Tai sit semmosella isolla karhulla. Sen karhun korva on ihan kova, vaiks se on pehmolelu, kun se on ihan mun kuolassa kun pidän aina siitä kiinni ja raahaan sitä joka paikkaan. Se karhulelu on mun saalis!

3. Mul ei oo pal yhtään hampaita. Mut ei se haittaa, en mä oikeestaan niitä kaipaa. Välil mua kyl harmittaa, kun mun kaverit saa luut tuhottua ja syötyä pal nopeammin kuin mä ku niil on paremmat hampaat.

4. Mä rakastan palloja. Varsinkin tennispalloja ja jalkapalloja.

5. Mamma ei jostain syystä aina arvosta, että mä päivystän rappukäytävän ääniä - mut hei siis, pitäähän jonkun olla tän talon vartijakingi! Ja se on meikä, se.

6. Mun mielestä lapset on tosi jännittäviä ja kivoja.

7. Nyt kun on kylmä, niin on ihan parasta käpertyä sohvalle mamman ja papan viereen viltin alle tuhisemaan. Siitä mä tykkään.

8. Lintujen ja oravien jahtaaminen on SUPERKIVAA!

Tunnustus lähteepi etiäpäin ihan yleisesti kaikille niille bloggaajille, jotka meidän blogia lueskelee, tehkööt ken haluaa. :)

Syysmeininkejä

2011-10-16T15:20:00.000+03:00

Syksy on saapunut Hervantaan mukanaan paljon jännittäviä juttuja. Tässä Ellun TOP 5:

1) lehtikasoissa hyppely ja niiden auraaminen kuonolla
2) mutalammikoissa läiskyttely
3) kuoppien kaivaminen märkään hiekkaan
4) kentältä löytynyt hylätty tennispallo
5) tuulessa lentävien lehtien jahtaaminen

Syksy toi mukanaan myös täydennystä Ellun vaatekaappiin, nimittäin Hurtan sadetakin. Aluksi takki oli aikamoinen kammotus Ellun mielestä, mutta nyt pieni on jo siihen tottunut, eikä enää vedä tassujarruja ulko-ovesta astumisen jälkeen. :D Takki on ollut todella hyvä, se on helppo pukea päälle ja sen verran lämmittäväkin, ettei Ellun tarvitse kylmässä ja sateisessa ilmassa palella (kun ei tuota aluskarvaa juuri ole).

Kylmien säiden takia Ellu nautiskelee nykyään myös peittojen alle kääriytymisestä, tyynyjen alla nukkumisesta ja huppareiden sängyltä alas kiskomisesta ja niiden alle piiloutumisesta - pienen koiran on löydettävä pienet ja lämpimät piilot.


Lakanoita vaihdettaessa löytyy aina hyvä möyhittävä paikka...


Myös päiväpeiton alle on hyvä mönkiä (vaikka Ellu HYVIN tietää, ettei sängyllä saa olla)...

Ellun lempipuuhaa: sohvan tyynyjen ja peitteen alle pesän tekeminen

Myös Pappan kainalossa kelpaa tuhista:

Tällaista menoa siis tänne Hervantaan. :) Ellu lähettää syksyisiä terkkuja kaikille lukijoille!

E-sisarusten tapaaminen!

2011-10-08T17:52:00.008+03:00

Tänään iltapäivällä saattoivat Näyttämönpuiston koirapuiston ohi kävelevät ihmiset hieraista silmiään pari kertaa, nimittäin siellä temmelsi neljä valkoista, energistä parsonia! Kyseessä oli Ellun sisarusten tapaaminen, eli E-pentueen tapaaminen. Valitettavasti Ruu-sisko ei tähän tapaaamiseen päässyt tulemaan, mutta toivottavasti seuraavaan! Koirapuisto oli sateiden jälkimainingeilta kiitettävän kuraisessa kunnossa, joten tassupyyhkeet tulivat käyttöön, kun ulos asteli osittain ruskeanharmahtaviksi muuttuneita parsoneja...

Annetaan kuvien puhua puolestaan, tässä kuvasatoa tapaamisesta:

Menoa ja meininkiä siis riitti ja uudestaan otetaan vielä joku marraskuinen viikonloppu! Kiitokset Maurille, Martille ja Esterille omistajineen hauskasta syksyisestä iltapäivästä! :)

(Toivottavasti) viimeinen hammasoperaatio!

2011-09-09T15:51:00.001+03:00

Tänään oli näiltä näkymin Ellun viimeinen hammasoperaatio, eli vasemman alakulmahampaan poisto. Hammas oli rautahammas, mutta se piti poistaa huonon puhkeamisensa vuoksi. Olen tästä hampaasta varmaan aiemmissa bloggauksissa selittänyt jo ummet ja lammet, mutta tässä lyhyt kertaus:

- Kyseinen hammas ei ollut puhjennut normaalisti, eli käytännössä hammasta oli enemmän ikenen alla kuin näkyvillä. Tämä olisi pitemmän ajan kuluessa voinut johtaa ienpussiin, eli tulehdukseen ikenen alla olevassa hampaanosassa - hammas poistettiin siis mahdollisten tulehdusten ja bakteerikertymien ehkäisemiseksi.

Itse operaatio sujui hyvin ja nopeasti. Ellu heräili sisupussimaiseen tapaansa eläinlääkäriasemalla jo kovaan tahtiin, kun tulimme häntä noutamaan. Jokin operaatiossa käytetty aine oli taas aiheuttanut vähän allergista reaktiota suun ympäristössä (turvonnut hieman), mutta selkeästi vähemmän kuin viime kerralla. Mikä aine, se jää mysteeriksi. Viime kerralla reaktion oltiin ajateltu johtuvan puhdistavasta suuvedestä, ja se oltiinkin tällä kertaa jätetty pois, mutta silti turvotusta tuli. Reaktion aiheuttajaksi ajateltiin tällä kertaa lääkärin käyttämiä lateksihanskoja, mutta kukapa tietää, mistä johtui.

Nyt kirjoitushetkellä Ellu vielä heräilee pedillään. Saimme kolmen päivän antibiootti- ja kipulääkekuurin hänelle, huomenna aloitamme sen. Sen verran isosta hampaasta oli kyse, että leuka onkin varmasti kipeä pienellä. Parisen viikkoa pitää nyt syöttää pehmeätä ruokaa (eli turvotettuja papanoita, kanaa, riisiä, raejuustoa, kermaviiliä...) ja desinfioida poistokohtaa ahkerasti siihen tarkoitetulla liuoksella. Sitten onkin tarkastus, jossa tsekataan miten ien on lähtenyt parantumaan. Uskoisin Ellun paranevan hyvin ja tuota pikaa, koska ainakin aiemmasta hampaanpoistosta pikkuinen tokeni melko nopeasti. :)

Huhhuh, toivottavasti Ellun hammasoperaatiot olivat tosiaan tässä nyt. Pitäkäähän lukijat peukkuja meille, että tämä oli viimeinen operaatio!

Loppuun vielä pari kuvaa meidän munkelosta. Pystyy sitä luuta natustamaan, vaikka suussa olisikin vain 11 hammasta! :)

Syömisen päätteeksi on aina hyvä käpertyä sohvalle viltin alle tutimaan:

Loppukesän kuulumisia

2011-08-25T13:28:00.000+03:00

Juoksut saatiin juostua ohi kunnialla ja nyt on taas palattu normaaliin arkeen. Loppukesän lomailun ohella olemme puuhailleet kaikenlaista Ellun kanssa: on nautittu koirapuistoista, koirakavereista , koulutuksesta, leikeistä ja pitkistä lenkeistä. On se elokuu ihanaa aikaa! :)

Aivan terveinä ei kuitenkaan olla pysytty. Ellulla oli vähän aikaa kummallista aamutärinää, jonka takia veimme sen eläinlääkäriin. Aina aamuruuan syötyään Ellu meni jotenkin flaatiksi, pyrki syliin ja tärisi. Eläinlääkäri arveli, että kyse olisi jostain lievästä vatsakalvontulehduksesta: yön jälkeen melko tyhjän vatsan täyttyminen nopeasti aamuruuasta sai aikaan epämiellyttäviä tunteita Ellun vatsanpohjukassa, josta tärinä johtui. Saimme lääkettä ja nyt Ellu voi jo paremmin eikä enää tärise. Aamu-uninen se edelleen on, mutta sitä se on ollut aina. Päivän aikana kyllä jaksaa sitten temmeltää!

Ellu on nauttinut hassuista leluyhdistelmistä, kuten vanhan joulusukan sisään tungetusta vinkupallosta...:

...ja lenkiltä löytyneestä isosta kävystä:

Koirakouluunkin pääsimme taas jatkamaan! Olimme jonkin aikaa jonossa uuteen ryhmään, ja nyt ryhmäpaikka avautui! Paikan päälle emme vielä ole päässeet, kun Ellulla oli ne juoksut ja tämänviikkoinen kerta oli peruutettu, mutta toivottavasti ensi viikolla tärppäisi ja pääsisimme pitkästä aikaa harjoittelemaan! Eilen kävimme ottamassa varaslähtöä harjoittleun jatkamiseen ja kävimme koirakoulupaikallamme harjoittelemassa tokoilua yksistämme. Hauskaa oli!

Nyt syksyn tullen Ellun turkki on taas muuttunut, ties mistä johtuu. Keväällä Ellun turkissa olleet "pisama"t saivat väistyä kesän tultua, mutta nyt syksyn saapuessa samat pisamat ovat taas saamassa valtaa turkissa - pieniä ruskeita läikkiä on nimittäin taas ilmestynyt valkoiseen parsoniimme. Samoin ihossa olevaa pigmenttiä on tullut lisää, ja haaleat mustat läiskät kuultavat tarkasti katsottuna hieman läpi Ellun turkista. :)

Kärpästä mä metsästän...ja toiset juoksut!

2011-08-03T17:55:00.000+03:00

Huhhei, onpas kirjoittaminen taas jäänyt! Pahoittelut lukijoille!

Ellulla alkoi muutama päivä sitten toiset juoksut. Juoksuhousut jalassa pikkuinen istuskelee nyt sitten nurkissa ja osoittaa mieltään - ekoihin juoksuihin verrattuna tällä kertaa näyttää kuitenkin pitävän housuja himpan verran mieluummin, ainakin leikkiminen sujuu aivan entiseen tahtiin. Juoksuista johtuen Ellu lepäilee tavallista enemmän, mutta lenkillä energiaa taasen pisaa! Kovaa vauhtia mennään nenä maassa ja haistellaan mahdollisten poikaystäväehdokkaiden jäljet tarkasti.

Herwoodin hauvoissa aloitettu toko-koirakoulu (alkeet) jäi valitettavasti vähän kesken, kun ihana koirakoulun vetäjämme Anu muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt olemme jonossa seuraavaan ryhmään, innolla odottelemme, koska pääsemme taas jatkamaan tokoilua. Hyvin on tokoilu Ellun kanssa lähtenyt käyntiin, vaikka vielä kovin alkupäässä ollaankin. Seuraavanlaisia liikkeitä harjoittelimme koirakoulussa:

- Perusasento
- Perusasennosta maahanmeno ja siinä pysyminen, vaikka omistaja kävelee poispäin
- Luoksetulo ja siitä asettuminen perusasentoon
- Esteen yli hyppääminen ja hypyn jälkeen omistajaan päin kääntyminen
- Seuraaminen
- Liikkeestä pysähtyminen

On ollut huima seurata Ellun kehittymistä tuolla koirakoulussa. Ensimmäiset pari tuntia menivät lähinnä (niin omistajan kuin koirankin) ihmetellessä, että mitähän täällä tulisi tehdä. Kontakti oli hukassa ja Ellua kiinnostivat muut koirat, hiekkaan kuoppien kaivaminen ja käpyjen natustaminen. Siitä eteenpäin olikin sitten pelkkää parannusta ja kehitystä: kontakti parani tunti tunnilta ja Ellu jaksoi yhä paremmin keskittyä liikkeisiin. Haastavinta oli aina viimeinen vartti (koirakoulukerta kesti aina tunnin), jolloin kontakti ja kiinnostus alkoi Ellulta hiipua - silloin vedimme yleensä ässän hihasta, eli supernamia tai kepin / kävyn kontaktia parantamaan. Päästäisiinpä taas pian harjoittelemaan tokoilua ihan kurssilla!

Pääsimme myös Tapien (Tampereen pikkukoirat ry:n) järjestämälle, viikonlopun kestävälle Verijälkeen tutustuminen -kurssille, mutta Ellun juoksujen takia päätimme jättää kurssin ja antaa paikkamme jonottajille. (Kurssin vetäjän mukaan myös juoksuinen narttu olisi voinut osallistua kurssille, kunhan olisi pysytellyt autossa ennen omaa vuoroaan, mutta ajattelimme, että selkeintä on, kun kokeilemme verijälkeä sitten kun Ellu on taas juoksuistaan selvinnyt. Ei sitten mene muiden koirien pasmat sekaisin Ellun hajusta ja Ellukin pystyy varmasti paremmin keskittymään, kun keskittyy vain verijälkeen.) Mutta verijälkeä varmasti kokeilemme vielä joku päivä, kiinnostaa nimittäin paljon tuo jäljestäminen!

Nyt kesän ollessa melkeinpä parhaimmillaan Ellulla on ilmennyt uusi harrastus, nimittäin kärpästen metsästys. Ellu vahtii kärpäsiä silmä kovana ja yrittää napata niitä suullaan kiinni ilmasta, mikä on kyllä hauskannäköistä touhua! Vielä ei ole tainnut saada yhtäkään kunnolla kiinni, mutta ainakin yritys on kova! Ehkäpä Ellun kehittyessä me emme tulevaisuudessa tarvitse kärpäslätkää ollenkaan...

Loppuun vielä videota meidän juoksupöksyisestä pianistista:

Palautelahja ja uusia koirakavereita

2011-07-07T11:45:00.001+03:00

Kyllä kerrankin kannatti antaa palautetta! Olemme käyttäneet Ellun kakkapusseina Best Friend koirankakkapusseja (semmoisia mustia, joissa on kahvat -> helppo sitoa kiinni). Tähän asti ovat olleet superhyviä, mutta yhteen ostamaamme kassirullapakkaukseen oli eksynyt viallisia pusseja, joiden alasauma ei ollutkaan kiinni. Pussi oli siis yhtä tyhjän kanssa ilman pohjaa. Tämä puutos oli mukava huomata vasta kakkoja poimiessa, kun lämpimät tortut tipahtivat suoraan kämmenelle...tästä hieman turhautuneena laitoin Best Friendsille palautetta, että heidän pakkauksessaan oli ollut viallisia tuotteita. Muutaman päivän kuluttua postista kolahti meille hyvityspakkaus, josta löytyi kyseisiä koirankakkapusseja, pahoittelukirje, lelu ja koirannameja:

Lelu pääsi heti käyttöön:

Olemme myös treffanneet uusia koirakavereita, jackrussellinterrierin Lunan...:


Minnin, Ellun ja Lunan salainen kokous...

...ja toisen jackrussellinterrierin Pennyn:

(Kuva: Annamari Henno)

Lepopaikka! :)

Hauskaa on siis riittänyt taas puolin ja toisin! :) Ihanaa kesänjatkoa kaikille lukijoille!

Ellu 1 v. !

2011-06-25T19:12:00.001+03:00

Kamalaa kun aika rientää niin nopeasti, meidän pikku nassukka on jo vuoden vanha! <3 Ellun synttäreitä juhlimme juhannuksena mökillä. Maanantaina käymme ostamassa Mustista ja Mirristä Ellulle jonkin uuden lelun myöhäiseksi synttärilahjaksi (Ellu mukana valikoimassa tietysti!). :) Onnea myös muille E-pentueen koiruleille!

Juhannusmökillä Ellu pääsi taas kokeilemaan järven rantavedessä kahlailua, ja ottipa pieni muutaman uintivedonkin kun innostui hakemaan heittelemiämme keppejä vedestä. Hauskaa oli myös kun sukulaispoika, 2-vuotias Väinö, tuli vanhempineen mökillä piipahtamaan - Väinö ja Ellu pelasivat hyvin yhteen ja tulivat hienosti toimeen, molemmilla oli mukavaa ja meno oli hurjaa!

Luksusta mökillä oli lenkkeily metsäteillä:

Vierellä kävely metsäteillä sujui yllättävän hyvin, mutta määräsimme mökillä itsellemme myös kotiläksyä, tosin toista kuin hihnakäytökseen liittyvää: tällä kertaa aiomme alkaa panostaa luoksetulon vahvistamiseen, jotta se toimisi vaikeissakin ympäristössä (mökillä oli välillä hieman ongelmia luoksetulossa, kun ympäröivä metsä ja hajut veivät Ellua 6-0). Sitä siis kotiläksynä meille nyt, ja paljon toistoa, toistoa, toistoa...Mutta tällaista tällä kertaa, koiranelämää! Ja vielä kerran: meillä on 1-vuotias koira!! :)

Loppuun vielä kuva Ellusta pentuna...on se ollut pie-ni!!

Mökkeilyä ja lyhyt karkurireissu

2011-06-18T21:01:00.002+03:00

Huhhei mitä puolentoista viikon aikana ehtiikään tapahtua! Ensinnäkin yksi kaunis päivä treffasimme Ellun velipuolen Aimon kanssa koirapuistossa. Koirat ystävystyivät ja meno sujui hyvin yhteen. Ainoastaan kerran meinasi tulla jonkinmoinen räjähdysmurinasessio, kun Ellu muitta mutkitta ja melko röyhkeästi tarttui Aimon parhaillaan pureskelemaan keppiin - tästä räyhäyksestä selvittiin nopeasti koirat erottamalla ja hetken jäähyn jälkeen yhteiselo puistossa sujui taas muitta mutkitta. Hauska parivaljakko oli kyllä, kun Ellu on niin piskuinen narttu ja Aimo isohko uros: kokoero oli melkoinen!

"Moi! Leikitäänkö?"

Vesikupista juotiin yhtäaikaa sulassa sovussa..

Rento meininki!

Keppejä nassuttamassa

Viikonloppuna ehtisimme myös pariksi päiväksi mökkeilemään. Ellu sai juosta vapaana ja oli innoissaan mökkielämästä. Uintireissulla Ellu tuli perässämme kahlailemaan, muttei vielä ihan uskaltanut uimaan tulla. Osasyynä saattoi olla myös kylmähkö ilma ja vesi, ei siellä vedessä maittanut meikäläinenkään kauaa uiskennella. Välillä mentiin sitten porukalla saunaan lämmittelemään - Ellu mukana tietysti!

Mökkireissun jälkeen käväisimme vielä vanhempieni luona kahvilla. Istuskelimme kahvin jälkeen rauhassa olkkarissa, ja Ellu meni nuustelemaan makuuhuoneeseen. Hetken päästä ulkoa kuului koiran haukuntaa, joten ajattelin mennä sulkemaan makkarin tuuletuksen takia auki olleen ikkunan - ja huomasin, että Elluhan se siellä pihalla kirmaili tyytyväisenä männyn alla! :D Ei siinä paljon tullut mietittyä, kiipesin ikkunalaudalle ja hyppäsin ulos - sukkasillani, suoraan märälle sammaleelle ja otin Ellun pikapikaa kiinni. Etuovesta sisään Ellu kainalossa tullessani olkkarissa rupatellut porukka vähän ihmetteli, eivät olleet nimittäin ollenkaan huomanneet meikän mega-spiderman-hyppyä ulos. (Höh.) Ellulla puolestaan oli ollut hauskat puoli minuuttia ulkosalla, onneksi ei ollut lähtenyt mihinkään karkuun! Vähän hämärän peittoon jäi, miten Ellu oli ylipäätään ikkunasta ulos päässyt, nähtävästi tuolille kiipeämällä ja siitä ulos hyppäämällä: ikkuna kun ei todellakaan ole missään kauhean alhaalla, päinvastoin. Melkoinen agility-loikka on pikkuisen siis pitänyt suorittaa! Mahdollista on myös, että Ellu on bongannut jonkin oravan pihalta, sillä keskellä nurmikkoa oli pieniä kävynpaloja ja kesken jäänyt kävynkikkare...

Harmiksemme tästä suunnattomasta agility-loikasta ja spiderman-pelastuksesta ei ole kuvaa, joten jätämme tämän hienon, Vuoden 2011 Luontokuvan, kaikkien oman mielikuvituksen varaan. :D

Frisbee!!

2011-06-09T13:19:00.000+03:00

Tähän väliin kuvapostaus tämänpäiväisistä hulinoista frisbeen kanssa. Kiitokset Taikatuulille tästä ylivedosta lelusta!

Kesän alkua

2011-06-05T11:11:00.000+03:00

Kesä on saapunut ja sen mukana ihanat uudet tuoksut, ruoho, jännittävät pikkulinnut, kukkaset ja pupunpapanat (alias "voimanapit") - ulkona riittää siis pikkukoirallamme paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa. Hihnakäyttäytymistä olemme saaneet kesän tultua hioa todella paljon, mutta nyt on taas alkanut sujua mallikkaasti. Loppukeväästä Ellu säntäili ulkona paljon tuoksujen perässä (ja myös lintujen!), minkä takia palasimme hihnakäytöksessä opettelun alkujuurille - se onneksi kannatti, nyt Ellu kulkee taas mallikkaasti hihnassa, vaikka lintujen perään se vielä kovin onkin.

Jännittäviä päiviä on riittänyt myös muutenkin, ollaan ahkerasti käyty koirapuistoissa missä ollaan tavattu mm. seitsemän chihuahuan lauma ja eksynyt linnunpoikanen. Tässä pari kuvaa Ellun ja Bella-kaverin temmellyksestä koirapuistossa:

Koirapuistoista ja lenkeiltä ollaan myös löydetty MONIA IHANIA KEPPEJÄ. Näitä mahtis keppejä ollaan nyt alettu käyttää myös koulutuksen apuna, sillä ne näyttää olevan Ellulle ihan superpalkinto, minkä eteen se tekee mitä vain - kontakti on taattu kun on keppi (tai vaihtoehtoisesti käpy) kädessä! Varsinkin lenkkien ohitustilanteissa kepit on olleet todellisia pelastajia, joilla Ellun huomion saa nopeasti toisesta koirasta kääntymään ulkoiluttajaan. \o/

Eilen lauantaina meidän kotona oli hurja meno, kun saimme muutamaksi tunniksi hoitoomme Minni-parsonin. Ensin Ellulla ja Minnillä oli jonkin verran narttujen välistä toistensa mittailua ja ärinää, mutta loppujen lopuksi kaksikko leikki ja paini melkeinpä koko ajan kun Minni oli kylässä. Välillä piti ottaa tyttöset jäähylle syliin rauhoittumaan kun eivät osanneet itse rauhoittua, minkä jälkeen paini jatkui taas. :)

Koirakoulukin ollaan ehditty aloittamaan Herwoodin Hauvoissa, mutta siitä lisää ensi kerralla, jottei tästä postauksesta tule ihan ylipitkää. Loppuun vielä kuva Ellusta piilottamassa luuta meidän pyykkikoriin:

Vieraita yökylässä ja mökkimatka

2011-05-16T16:58:00.001+03:00

Onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä blogipäivityksestä! Paljon on taas tapahtunut. Meillä on ollut paljon yökylävieraita nyt parin viikon aikana, joten Ellulla on riittänyt ihmeteltävää. Vieraisiin varauduttiin Ellun kannalta nameilla, luilla ja uudella lehmälelulla, joka kuitenkin nykyään on jo paremmat päivänsä nähnyt:

Vaikka tämä lelu tuhottiin alta aikayksikön, on se edelleen ihan lemppari. :)

Tärkeimpänä etappina yökylävieraiden kanssa oli Ellun totutus vauvavieraaseemme Oliveriin, mikä sujui oikein hyvin. Ellu oli todella kiinnostunut Oliverista ja olisi koko ajan halunnut nuustella ja pusutella tätä. Laitoimmekin Ellun välillä rauhoittumaan koiraportin taakse, jotta Oliver sai rauhassa temmeltää olkkarissa, mutta jopa portin takaa Ellun piti tarkkaan katsella, mitä pikkuinen puuhaa - häntä kovasti heiluen, tietysti! Todella iloisia olemme tästä, ihanaa että Ellu otti pikkuvauvelin ongelmitta vastaan. :)

Viime viikonloppuna teimme Salon reissun ja kävimme mökillä kesänaloitusmeininkejä ihmettelemässä. Ellu oli todella väsynyt mökille aamupäivästä mentyämme, koska oli herännyt aikaisin eikä ollut nukkunut ennen mökkireissua - tämä sitten purkautui haukahteluna ja säntäilynä, joten laitoimme Ellun nukkumaan ja rauhoittumaan autoon hänen omaan boksiin. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä Ellu sai unta nuppiin ja me saimme ulko- ja sisäsiivoukset hoidettua. Ellun herättyä otimme hänet mökkiin sisälle, jossa koiruli leikki palloilla, piilotti siankorvaa ja nassutti luita. Mökissä Ellu rentoutui selkeästi, vaikka oli paljon ihmisiä ympärille.

Hyvin Ellu myös uskoi, ettei pöydän vieressä syöminkien aikana ole hänen paikkansa. Mökillä meillä nimittäin on kaksi tärkeää sääntöä, jotka toki pätevät kotonakin: Ellua ei pöydän ääressä istuttaessa huomioida ollenkaan (eli Ellulle ei puhuta paitsi jos pitää jostain kieltää, eikä sitä rapsuteta) ja pöydästä ja keittiön tasoilta ei Ellulle saa antaa ruokaa. Nämä säännöt ovat olemassa sen takia, että emme halua että Ellu oppii kerjäämään ruokaa tai huomiota pöydästä - meillä kotona Ellu ei saa keittiöön ollenkaan meidän siellä ollessa edes tullakaan, muut huoneet ovat sitten hänen aluettaan. Selkeintä on, kun koiralle on kaikkialla aina samat säännöt.

Sunnuntaina ennen lähtöämme kävimme vielä moikkaamassa Ellun "poikakaveria" Ludoa, joka on jackrussellinterrierin ja mäyräkoiran sekoitus - hauska elukka! Hyvin tulivat nämä kaksi taas toimeen. Jahtaamis- ja painimisleikeistä väsynyt Ellu nukahti automatkalla tyytyväisen oloisena boksiinsa. :) Kiitokset vaan Ilonalle ja Artolle kun saimme taas tulla kyläilemään! :)

Ludo ja Ellu + Ellun kovin kummastunut ilme


Suupainia?

Lepotauko!

Nyt täällä Tampereella otammekin ihan rauhallisesti tätä alkuviikkoa. Ellulla on ollut niin jännittävät ja varmasti stressaavatkin muutamat päivät tässä, että on hyvä että saapi pikkuinen hengähtää ja ihan vain oleskella rauhassa meidän kanssa. Kotona on hyvä olla taas itse kunkin, home sweet home!

Saippuakuplia ja muuta jännää!

2011-04-23T13:03:00.001+03:00

Ellu on aivan ihastunut saippuakupliin! Niitä on nähtävästi kiva nappailla suulla kiinni ja metsästää tassuilla. Myös meikäläisen vanha aamutossu on lähiaikoina saanut paljon huomiota osakseen (ja myös hyvin paljon riepotusta). Toivottavasti muut kengät ei ala kiinnostamaan yhtä paljon...(mitähän sitä taas tuli tehtyä...) :D Noh, onneksi tuo aamutossu on muodoltaan jo niin epäkenkämäinen ja vanha, joten ehkäpä se ei muistuta muita kenkiä niin paljon? Toivotaan näin, muuten tästä pienokaisesta muotoutuu vielä Kenkä-Terminaattori...

Kevät on tullut ja tassut lenkiltä tullessa aina aivan kuraiset. Jotain hyvää näistä mutakeleistä on sentään seurannut, nimittäin Ellu antaa pestä ja kuivattaa tassut jo hyvin ilman napisemisia ja marttyyri-ilmeitä. Edistystä! Lenkeillä Ellu nautiskelee kevään tuomista uusista hajuista innoissaan ja on rakastunut meidän talon takana olevaan kenttään, jossa hän saa nyt jäiden sulattua temmeltää välillä ihan vapaanakin.

Ellusta on myös tullut kova tyttö piilottamaan luita. Aina välillä niitä löytyy sohvatyynyjen välistä, kirjahyllyn takaa, tv-tason alta, maton kulman alta, Ellun boksista...milloin mistäkin! Yhtenä päivän meiltä oli jäänyt makkarin vaatekaappi auki, ja eikös pieni ollut siellä piilottamassa luuta meikäläisen pyjama-laatikkoon:

Välillä pitää myös päivystää olkkarin ikkunasta takapihan tapahtumia, joko pappan sylistä...:

...tai parvekkeelta:

Kävimme myös Unnan luona taas hamppitarkastuksessa viime torstaina. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut viisi viikkoa, ja hammastilanne näyttää tällä hetkellä melkoisen hyvältä: vasen alakulmuri on kasvanut oikein hyvin, samoin vasen yläkulmuri. Ylähammas on myös ihan ok. Oikea alakulmuri on aika pieni ja siinä ei ole hirveästi tapahtunut muutosta. Mahdollisesti siitä joudutaan jossain vaiheessa luopumaan (mikäli se kehittää ientaskun, eli puhkeamatta jäänyt, ikenen alla oleva hampaan osa tulehtuu), mutta tällä hetkellä se on ihan ok. Toisesta alakulmurista luopuminen nyt ei niin paljon haittane, Ellulla kun on vielä tallella alhaalla pari maitohammasta ja sitten ylhäällä se uusi rautahammas ja vanha maitokulmahammas juurikin oikealla puolella, niin siellä kyllä hampaita riittänee. :)

Seuraavalla viikolla käymme vielä pikaisesti paikkaamassa vasemman yläkulmurin, koska siitä on lohjennut jossain vaiheessa pieni pala. Se on onneksi kuitenkin pikainen juttu, siihen kuulemma suditaan päälle semmoista kynsilakan tyyppistä tököttiä, ja koko homma hoituu ilman nukutuksia, mikä on aina plussaa. :)

Tässä vielä video meidän pallohirmusta:

Koiratapaamisia

2011-04-03T14:56:00.001+03:00

Koirakavereita ollaan nyt ahkerasti käyty tapaamassa, koska alkuvuosi meni melkoisen erakoituneena Ellun pitkittyneen juoksun takia. Ihanaa, kun on päässyt tapaamaan toisia koiria ja koiranomistajia! :)

Olemme monena päivänä käyneet pistäytymässä läheisessä koirapuistossa. Yhtenä viikonloppuna suuntasimme sinne jälleen tarkoituksenamme tutustuttaa Ellua paremmin siskoni koiraan, Tarmoon. Tässä yleensä melko hiljaisessa puistossa olikin yllättäen kolme muutakin koiraa, kun saavuimme paikalle, joten Ellu sai odotettua enemmänkin leikitystä. Puistossa oli saapumishetkellämme kaksi mäyräkoiraa, joista nuorempi oli samanikäinen kuin Ellu ja toinen muutaman vuoden vanha ja lisäksi iso musta sekarotuinen koira. Kaikki koirat olivat poikakoiria, joten Ellulla riitti vientiä! Ellu toimi puistossa jahtaamisleikin johtajana, sillä kaikki koirat juoksivat innoissaan Ellun perässä - sekarotuinen välillä vähän liiankin innokkaasti, sitä jouduttiin pari kertaa käskemään Ellun perästä pois kun poika olisi kovin halunnut tehdä vähän liiankin läheistä tuttavuutta...mutta hauskaa oli kaikilla ja menoa riitti!


Seuraa johtajaa...!

Sekametelisoppa: häntä siellä, häntä täällä, tuolla pari jalkaa...

Torstaina pääsimme pitkästä aikaa osallistumaan (kiitos lainassa olleen auton) parsonlenkkiin, joka tällä kertaa vedettiin Ylöjärvellä. Totesimme taas, että koirien on aivan turha olettaa olevan nätisti parsonlenkillä - innostuneesti vetämiseksihän se sitten lopulta aina meni. Lenkin lopussa tajusin siirtyä letkan edelle, jossa Ellu käveli tosi nätisti vierellä ja otti hyvin kontaktia - jos kävelimme letkan keskellä tai viimeisinä, veto oli aivan kamala. Mutta edessä oli hyvä! :)

Tänä sunnuntaina Ellu pääsi telmimään Minni-koiran kanssa. Suuntasimme porukalla kohti Hervannan metsien polkuja ja päästimme koirat siellä vapaaksi. Hanki oli paikoin melko upottavaa, mutta tien toisella puolen urassa pystyi kävelemään ihan hyvin - koirilla puolestaan ei ollut mitään ongelmia kun ne ovat meihin ihmisiin verrattuina niin kevyitä. Hyvin pysyivät koirulit lähellä, vaikka viilettivätkin välillä kovaa vauhtia ohi. :)


Jostain kuului ääniä! Nyt tarkkana kuin porkkana!

Kaivuu-urakka...

Ellusta on muuten tullut ihan hienohelma: siinä missä hän ennen läiski innokkaasti kaikkien lätäköiden läpi, pitää märkien kohtien yli nykyään loikata tai ainankin tepsuttaa hyvin hitaasti tassuja nostellen, mököttävä marttyyri-ilme päällä. Toisaalta lammikot ovat tietty nyt sulavan lumen takia varmasti tosi kylmiä, joten saattaa ollaa että keväämmällä Ellu palaa perinteiseen "Jee - lätäkkö!" -meininkiin.

Ps. Tuli tässä yksi päivä ostettua kirjakaupasta Victoria Stilwellin kirja "Koirani vai minä?". Lainasin aikoinani kyseisen kirjan kirjastosta ja lueskelin sitä, on oikein hyvä koirakirja. Kirjasta on nyt otettu ihan tuore uusi painos, joten sitä löytyy nyt hyvin kirjakaupoista (oli aika kauan loppu). Ne keitä kiinnostaa, käykää ihmeessä hankkimassa! Stilwell osaa asiansa. :)

Ohitusharjoituksia ja lapsiin totuttamista

2011-03-29T15:45:00.002+03:00

Elämä täällä Hervannassa rullailee melkolailla samaan tapaan etiäpäin. Ellun kanssa ollaan nyt otettu syynäykseen ja harjoittelun alle lenkillä tehtävät ohitusharjoitukset. Ongelmana meillä on ollut se, että Ellu on välillä mielettömän kiinnostunut vastaantulevista koirista / jännistä henkilöistä, että rauhallinen ohitus menee ihan päreiksi ja koiraa joutuu pitelemään hihnan avulla vierellä, ettei ryntäisi tsekkaamaan vastaantulijaa.

Tästä sitä aikoinaan lähdettiin liikkeelle...

Nämä ohitustilanteet ovat nyt alkaneet sujua jo paremmin: Ellu ottaa jo hyvin kontaktia ohitustilanteissa, ja saa katsekontaktista aina namipalan. Ollaan myös huomattu, että Ellulle jutteleminen ja tyttösen kehuminen ohittamisen aikana on melkoisen hyvä harhautus - kukapa ei nannaa ja kehuja haluaisi, ja vieläpä samanaikaisesti!

Harmittavia yhteensattumuksia ovat sellaiset koiranulkoiluttajat, joilla koira on fleksissä. Nämä kyseiset ihmiset tuntuvat jokainen melkeinpä poikkeuksetta ajattelevan, että koira saa mennä vipeltää kadulla aivan minne sattuu, onhan se "kiinni" - koira saa siis myös kutsumatta ja arvaamatta tulla moikkaamaan vastaantulevaa koiraa / haukkumaan vastaantulevan koiran viereen / murisemaan ja puhisemaan vastaantulevalle koiralle...jne. Miksi oi miksi on tällainen typeryys kuin fleksi pitänyt keksiä? Tai paremminkin: miksi oi miksi ihmiset eivät osaa KÄYTTÄÄ SITÄ. Kyllä, fleksiä saa myös lyhyemmäksi!

Ohitusharjoitusten ohella ollaan tehty Ellun kanssa ns. "lapsiharjoituksia", eli hakeuduttu päiväkotien ja ala-asteiden lähelle (onneksi niitä täällä Hervannassa riittää!) ja sitä kautta totutettu Ellua lasten ääniin, juokseviin lapsiin, kiljuviin lapsiin, nauraviin lapsiin, itkeviin lapsiin, silittämään tuleviin lapsiin...kaikenmoisiin lapsiin. Ellu kun välillä tuntuu olevan vähän jännittynyt lasten seurassa, haukkuu niitä ja ei oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua. Tämäkin on meille mysteeri, nimittäin Ellun suhtautuminen lapsiin vaihtelee tosi paljon: välillä haukahtelee niitä, välillä taas on ihan ylimpää ystävää ja haluaa vain leikkiä lasten kanssa. Ei tuo haukkuminenkaan siis mitään aggressiivista toimintaa ole, lähinnä sellaista ihmettelyhaukkua, että mikäs tuo olento nyt oikein on. Uskoisin, että lasten ulkona oleminenkin on Ellulle jotenkin hassua, sillä ainakin meillä kotona vierailleisiin lapsiin Ellu on suhtautunut ihan hyvin: ensin on mennyt pari minuuttia aina ihmetellessä ja haukkuessa, mutta loppujen lopuksi Ellu on ollut ystävyksiä lasten kanssa ja leikkinyt näiden kanssa sulassa sovussa ja intoa puhkuen. Mystistä todellakin.

(lähde: Googlen kuvahaku)

"Vauva...mikä se on?"

Vauva + Ellu = ?

Pienten vauvojen kanssa Ellua ei olla vielä samaan huoneeseen päästetty, lähinnä seuraavien syiden takia.
- Ellu on uusien tyyppien vieraillessa aina tosi innokas ja välillä melkoinenkin torpedo: lattialla oleva vauva saattaisi pelästyä, josko Ellu tulisi yhtäkkiä viereen nuolemaan, haukahtelemaan ja heiluttamaan häntää. Emme todellakaan halua vahinkokasvattaa kenestäkään lapsesta koirafoobikkoa...

- Ellu puolestaan saattaisi pelästyä vauvan äkkinäisiä liikkeitä, mikäli vauva vaikka tarraisi lattialla ollessaan Ellun häntään tms.

- Ellun paikka on lattialla, joten vauva-vieraille voisi olla melkoisen tylsää istua vain sylissä koko ajan, kun ei yllämainitun syyn takia uskalla heitä lattialle leikkimäänkään laittaa. Ellua puolestaan ei voi sulkea mihinkään muuhun huoneeseen vauvan lattiallaolon ajaksi kuin eteiseen, missä se tuskin tykkäisi yksin olla, kun viereisessä huoneessa olisi niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. (Tämä turhautuminen purkautuisi todennäköisesti haukkumisena ja oven raapimisena.)

Vinkkejä vauvatotutukseen otetaan mielellään vastaan!!

Tähän loppuun vielä harjoitusvideo tuosta kosketusharjoituksesta pahvimukin kanssa. :)

PS: Muistakaahan koiraihmiset katsoa televisiota maanantaisin klo 19.20-19.30, jolloin TV 2 näyttää ohjelmaa Hienosti hihnassa. Siellä kouluttamassa niin koiria kuin omistajiakin, meitäkin ohjanneet Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki. Jaksoja voi katsoa jälkeenpäin myös Yle Areenasta. :) Suosittelen lämpimästi!!

Uusia uutisia

2011-03-19T17:28:00.006+02:00

Juuri ennen nukkumaan menoa: näätä piti ottaa mukaan unileluksi!

Käytiin keskiviikkona Unnalla hammastarkastuksessa - tällä kertaa saatiin mukaamme hyviä uutisia! Jumppaaminen on näemmä auttanut, hampaat on jo paikallaan ihan semi-OK:sti. Vielä jatketaan jumppaamista, mutta näiltä näkymin tulevaisuus on vähän kirkastunut (koputetaan silti pöytää). Nyt vain toivotaan, että alakulmurit kehittyvät kunnolla, ainakin jotain kehitystä ja kasvua oli tapahtunut Unnan silmiin viime tapaamisesta (itse sitä on niin vaikea arvioida, kun niitä tarkkailee kuitenkin päivittäin monta kertaa). Kyllä tuntuu tuo hammasjumppa meikäläisenkin sormenpäissä, peukaloidenpäät ovat nimittäin kovettumassa hyvää vauhtia: melkein kuin kitaristin sormet! :)

Jee, koirapuistossa!


Maailman paras vinkupallo (ja maailman paras koira! <3)

Tässä tätä Ellun kuuluisaa röhkimistä (ihan alussa):

Ihan vaivoiltakaan ei kuitenkaan oo säästytty, kaikenmoista ollaan kyllä taas jouduttu kokemaan. Ellullahan oli tosiaan nuo ekat juoksut ja ne olivat pitkät. Sitten kun ne loppui niin meni vähän alle pari viikkoa ja tiputtelu alkoi taas - siinä sitten pelästyttiin että nyt sillä on joku tulehdus! Tulehduksesta ei kuitenkaan onneksi ollut kyse, vaan jostain nuorten narttukoirien ilmiöstä (jonka special hienoa nimeä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista), jossa juoksut tulevat ikäänkuin kahdessa osassa, koska ovulaatio on alunperin tapahtunut kahdessa osassa. Mystistä, mutta kuulemma tällaista käy välillä. (Näiden juoksujuttujen takia ei oo pitkään aikaan päästy parsonlenkkeilemäänkään, mutta eiköhän asia pian korjaannu - viimeistään sitten keväämmällä, kunhan saadan ihka oma auto käyttöön, niin ei tarvitse bussilla matkustella! :) )

Koirapuistosta puolestaan taisimme napata mukaamme jonkun pienen vatsapöpön, sillä Ellulla oli parin päivän ripuli, mutta sekin on nyt ohitse kun annoimme perinteistä riisi-kana-raejuusto -sekoitusta ja haimme apteekista Canikur Pro.ta. Nyt on käynnissä se toinen ääripää, kakkoja odotellaan... :D

Ellu on ollut ihan innoissaan tästä "uudesta talvesta", haluaisi vain koko ajan mennä temmeltää lumessa. Eipä siinä mitään, minäkin talvi-ihmisenä tykkään kyllä. Kosketusharjoituksia olemme nyt lisänneet lenkeillä ollessamme: pidämme aina välillä kosketusharjoitustauon, mikä on osoittautunut oikein toimivaksi jutuksi, sillä Ellu tykkää siitä kovin ja rauhoittuu sitä tehdessään, minkä takia lenkkikin sujuu hienosti hihnassa. Hyvin menee siis!

Pappan kainalossa on hyvä ottaa unoset :)

Ensimmäinen junamatka ja muita kuulumisia

2011-03-09T18:18:00.004+02:00

Hiihtolomalla kävimme kotikaupungissamme Salossa pyörähtämässä. Siellä Ellu pääsi nauttimaan kavereiden ja perheenjäsenten antamasta huomiosta ja metsässä vapaana juoksentelusta - taisi olla pikkuisella mukavat lomapäivät. Kävimme myös ihmettelemässä kaveriemme marsujen ja rottien tuoksuja: olimme kylässä kavereillamme Ellun kanssa ja heidän pikku lemmikkinsä olivat toisessa huoneessa esteen takana. Ellu tietysti haistoi pikkueläimet ja olisi kovasti halunnut niihin päästä tutustumaan (ja kenties upottamaan hampaansakin...). Niin se vietti vaan koiraa vie! :) Aijuu, ja lisäksi Ellusta löytyi pieni pianisti: Ellu nimittäin tökki kovin innoissaan pianon koskettimia ensin kuonollaan ja sitten tassuillaan... :D

Maailman paras lelu - sukkapallo!

Pikku pianisti!

Paluumatkan Tampereelle taitoimme junalla. Se oli Ellun ensimmäinen junamatka, mutta meni kaikista jännityksistämme huolimatta onneksi oikein hyvin. Matkasimme ensin Salosta Pasilaan, jossa odotimme vaihtoa 20 min, ja Pasilasta lopulta Tampereelle päin. Ensimmäinen junamatka sujui leppoisasti, Ellu istuskeli ensin sylissä, mutta siirsimme hänet hetken päästä boksiin nukkumaan. Sieltä Ellu hieman murahteli välillä outoja ääniä, mutta nukahti lopulta.

Sylissä ihmettelemässä junan meininkejä

Pasilassa käytimme odotusajan hyväksemme ja treenasimme kosketusharjoituksia - taisivat ohikulkevat ihmiset hieman ihmetellä, että mitä oikein puuhasimme, kun Ellu kosketteli nenullaan nurinpäin olevaa pahvikuppia ja sai palkinnoksi naksun ja namin...
Pasilan päässä huomasimme laiturilla odottaessamme toisen koiran, joka oli myös tulossa lemmikkieläinvaunuun. Annoimme koirien pikaisesti haistaa toisiaan ja menimme sitten perätysten sisälle junaan. Tämäkin matka sujui oikein hyvin: toinen koira oli onneksi rauhallinen ja nukkui emäntänsä jalkojen juuressa koko matkan, ja Ellu puolestaan tuhisi tyytyväisenä boksissaan, välillä vällyjä hurjasti pedaten ja sitten taas nukahtaen.

Nyt Tampereella elo on jatkunut melko samanlaisena kuin ennenkin lomaa. Hampaita olemme ahkerasti jumpanneet - meikällä on molemmat peukunpäät ihan hellinä kun olen niitä neljää hammasta kovin painellut...toivottavasti ne siitä oikenevat kohdilleen!

Tässä vielä muutama kuva Ellun leikeistä (on niin nopea tapaus, että kuvissa näkyy lähinnä vain hännänpää):

Whii!!

BOING

Vähän on vielä hampuleita jäljellä!

Hammaskuulumisia, osa 3

2011-03-02T11:38:00.002+02:00

Eilen kävimme taas näyttämässä Ellun hampaita Pirkkalan Oiva -eläinklinikalla nyt jo hyvin tutuksi tulleelle lääkärillemme Unnalle. Edistystä on tapahtunut, mutta jumppaamaan joudutaan: Ellun alakulmahampaat on hyvällä mallilla (jes!), mutta niitä pitäisi saada jumppaamalla (= sormin painetaan hampaaseen tasainen paine) siirrettyä muutama milli sivummalle. Sellaisenaan jumppaamalla ne eivät kuitenkaan voi oikealle paikalle siirtyä, koska molemmin puolin ylähammas on siirtymisen tiellä. Jumppaamme siis yhteensä neljää hammasta: alakulmahampaita sivummalle eteen sekä niiden tiellä olevia ylähampaita ( = toinen kulmahammas ja etuhammas) taaksepäin.

Tänään aloitimme jumppaamisen lyhyillä jumppahetkillä. Ellu istui Villen sylissä ja minä painelin hampaita. Hetki aina painettiin ja sitten annettiin pieni kananpala, ja sitten taas jatkettiin. Yllättävän hyvin Ellu antoi niitä hampaita painella, tosin nyt puhutaan vielä ihan sekunneista - näillä ensimmäisillä kerroilla on tarkoituksena saada Ellu lähinnä tottumaan tähän koko hommaa, myöhemmin sitten aletaan pidentämään aikaa. Tarkoituksena olisi 3-4 kertaa päivässä jumppailla kutakin hammasta aina muutaman minuutin ajan. Paljon siis on tiedossa tätä jumppaamista! Alakulmahampaat ovat suht helposti paineltavissa, mutta nuo ylähampaat ovat kinkkisemmät, varsinkin kun se yläkulmahammas on todella terävä - mulle kehittyy tän myötä varmasti aikamoiset rautasormet, heh. Nyt vain sormet ristiin että jumppaus toimii!

Tällaisia tällä kertaa. Huomenna suuntaamme moikkailemaan sukulaisia Saloon, jossa viivymme sunnuntaihin asti. Sunnuntaina sitten luvassa Ellun ensimmäinen junamatka Tampereelle!

Ihanaa ystävänpäivää!

2011-02-14T20:27:00.001+02:00

Oikein ihanaa ja maistuvaista ystävänpäivää kaikille lukijoille! :) <3

...

Hammaskuulumisia, osa 2

2011-02-10T17:55:00.002+02:00

Tänään koitti sitten se päivä, kun Ellun hampaita vedettiin pois. Seuraavat hampulit lähtivät Ellun suusta nukutuksen aikana:

- alamaitokulmahampaat
- oikea ylämaitokulmahammas
- muutama maitohammas ylä- sekä alarivistöstä kulmureiden välistä -> tehtiin tilaa rautahampaille + osa näistä hampaista heilui jo

Ellu sai lievän allergisen reaktion rauhoitusaineesta, minkä takia hän näytti toimenpiteen jälkeen ensin vähän bullterrieriltä. :D Huulet, silmäluomet ja posket hieman turpoivat, mutta turvotus onneksi laski jo kotosalla jonkin verran. Parin päivän kuluessa pitäisi turvotuksen olla kokonaan laskenut. :)

Tällä hetkellä Ellu makoilee pedissään hieman tokkuraisena. Kävelee jo nopeasti ja suoraan eteenpäin, joten ruokaakin hän sai jo jonkin verran. Iltasella sitten vielä toinen pieni annos. Ihan on kyllä ellumainen Ellu meillä, silloin kun on hereillä niin häntä heiluu ja touhu on päällä - naama vain on lievästi frankensteinilainen...

Huomenna käväisemme vielä Oiva Eläinlääkäriasemalla poistattamassa Ellulta kanyylin (se jätettiin varmuudeksi, josko turvotus olisi pahentunut -> olisi laitettu kortisonia). Seuraava hampaiden tarkistuskerta on puolestaan hiihtolomaviikolla, viikolla 9.

Hoidamme Ellua nyt parin viikon ajan aina ruokailujen jälkeen puhdistamalla hänen suunsa desinfiointiaineella. Lisäksi vetoleikit ja kovat lelut sekä luut ovat kiellettyjen listalla jonkin aikaa. Onneksi pehmeillä leluilla saa kuitenkin leikkiä. :)

Nyt vain pidämme sitten sormet ristissä, että nuo alakulmahampaat puhkeavat kunnolla, jotta pääsemme niitä jumppailemaan oikeille paikoilleen. Mutta vaikka kaikki menisi vielä aivan päälaelleen ja Ellulta jouduttaisiin poistamaan kaikki kulmahampaat, niin Unna-lääkäri sanoi, että Ellu pystyy silti elämään hyvää elämää - aivan hampaaton koirakin pystyy kuulemma elämään suht normaalisti ( = ruoka joudutaan mössäämään), ja Ellulle niitä hampaita kuitenkin jonkin verran jää. Joten toivoa on ja lippu (ja häntä!) on taas korkealla täällä Hervannassa!

PS. Vaikka silmät lurppaavat ja kaveri on tokkurainen, on silti virtaa vähän murista rappukäytävän äänille. :)

PPS. ELLULLA ONKIN YKSI PYSYVÄ YLÄETUHAMMAS! Tätä täytyy juhlistaa :) (Heh, pienet ovat ilonaiheet meillä...)

Hammaskuulumisia, osa 1

2011-02-07T19:06:00.000+02:00

Tänään kävimme taas Pirkkalan Oivassa Unna-hammasspesialistin juttusilla. Ellulla on nyt kaikki tulevat rautakulmahampaat ( = alakulmahampaat ja vasen yläkulmahammas) puhjenneet ja ovat näkyvissä. Tällä hetkellä rautakulmureiden tulevaisuus on vielä yhtä jossittelua, kaikenlaista voi tapahtua...tässä kaikki skenaariot:

1) Parhaimmassa tapauksessa
- alakulmahampaat kasvavat suunnilleen oikeille paikoilleen, eivätkä aiheuta ongelmia, olivat sitten sapeleina tai oikeanlaisesti kehittyneinä hampaina
- yläkulmahammas kasvaa sapelina, mutta ei osu mihinkään (nähtävästi ei tule joka tapauksessa osumaan mihinkään, koska etuhampaita ei ole -> ottaa yleensä vieressä olevaan etuhampaaseen kiinni)

2) Seuraavaksi parhaimmassa tapauksessa
- alakulmahampaat eivät kasva sapeleina, vaan normaalisti ylöspäin, eivätkä kasva ihan paikoilleen, jolloin saattavat ottaa kiinni yläikeneen -> joudutaan hiomaan lyhyemmiksi
- yläkulmuri kasvaa sapelina, mutta ei ota kiinni pahasti

3) Pahemmassa tapauksessa
- alakulmahampaat joudutaan kasvusuunnan takia hiomaan lyhyemmiksi
- yläkulmuri poistetaan (ottaa johonkin kiinni)

4) The Worst Case Scenario
- yläkulmahammas ottaa johonkin kiinni, jolloin joudutaan hiomaan tai poistamaan
- alakulmahampaat eivät puhkea tarpeeksi, jolloin hampaan kiilleosaa jää ikenen alle -> aiheuttaa tulevaisuudessa ientaskun, johon kertyy bakteereja -> joudutaan poistamaan

Tällaisia uutisia tällä kertaa. Torstaina menemme poistattamaan jäljellä olevat maitokulmahampaat, eli juurikin nuo alakulmurit ja sen yhden yläkulmurin. Näin annamme tuleville rautakulmahampaille mahdollisuuden ja tilan kasvaa oikeaan suuntaan. Alakulmureita joudutaan näiltä näkymin hieman jumppailemaan, koska olivat (yllätys yllätys) normaalia kauempana maitokulmahampaista. Pidämme Villen kanssa sormia ja varpaita ristissä ja peukkuja pystyssä, että kaikki tulee menemään hyvin maitokulmureiden poiston jälkeen. Kaikkein ärsyttävintä on, kun ei varmuudella tiedä mitä tulee tapahtumaan, ja vaikka koko ajan toivoo parasta, joutuu samaan aikaan varautumaan kaikkein pahimpaan. Huoh! Olisi se mukava välillä saada hyviäkin hammasuutisia, kuin elää jatkuvassa pelossa, että mitähän nyt tulee tapahtumaan...

Torstaina kirjoittelemme taas hammaspoistokuulumisia!

Tavallista arkea :)

2011-01-30T16:20:00.002+02:00

Jännittävän vessapaperirullan jämät...

Jes, näiltä näkymin meidänkin viikottaiset koirakouluttamiset jatkuu: saatiin nimittäin paikka Herwoodin Hauvojen Eskarikurssilta! Sinne sitten suuntaamme 20.2. lähtien. Ihana jatkaa koirakursseilua! Onhan kotonakin kouluttaminen toki kivaa ja antoisaa, mutta koirakoulussa tuo häiriötekijöiden (muut koirat, ulkoilma, uudet hajut, ihmiset yms.) sietokyvyn harjoittelu nousee ihan uudelle tasolle. Ellun tapauksessa nimenomaan tuota häiriötekijöiden kanssa treenamista odotan ainakin innolla: kotona ja ulkosalla Ellu kyllä noudattaa käskyjä hyvin ja ottaa kontaktiakin, mutta erilaiset äänet ja varsinkin toiset koirat (lenkillä ohitustilanteet) katkaisevat yleensä kontaktin. Tätä siis lähdemme treenailemaan! :) Toivottavasti treeniryhmä on kiva ja tulemme taas oppimaan jotain uutta.

Täällä kotosalla ollaan nyt hiottu noita peruskäskyjä. Leikin ohella lelun kanssa ollaan jatkettu irti-, istu- ja maahan-käskyjä ja vieraiden saapuessa ollaan treenattu nätisti odottamista. Nyt kun ovikello soi, Ellu haukahtaa aina muutaman varoitushaukun, jonka jälkeen käskytämme hänet istumaan ja odottamaan tiettyyn paikkaan eteisessä. Sitten vieraat tulevat sisään ja ottavat ulkovaatteensa pois, minkä jälkeen vapautamme Ellun ja hän saa mennä nuustamaan vieraita (suuren suurella innolla ja häntä hurjasti vispaten, tietysti!).

Naksutinkoulutustakin ollaan jatkettu. Opetin Ellun menemään kuljetusboksiinsa kosketusalustan ja naksuttimen + namien avulla, ja nyt hän osaa tämän toiminnon käskyllä "boksiin!". Hauska katsella tuossa naksutinkoulutuksessa, miten pienen koiran aivot oikein raksuttaa, kun se miettii, mitä pitää tehdä. Ehkäpä naksutinkoulutuksen nimi pitäisikin nimetä uudelleen raksutinkoulutukseksi, heh... :)

Seuraavan viikon treenauskohteena olisi erityisesti luoksetulon vahvistamisen jatkaminen (sisällä vielä, ulkona ei oikein uskalla nyt juoksujen takia treenailla) ja kontaktin vahvistaminen.

Tällaista tällä kertaa. Tässä loppuun vielä kuva pappasta ja Ellusta - välillä otetaan ihan rennostikin.

Kuulumisia kuvina

2011-01-23T16:29:00.004+02:00

Juoksut jatkuvat edelleen. Ostimme Ellulle juoksuhousut Mustista ja Mirristä, ja nyt hän on vihdoinkin niihin tottumassa - silti aina kun housut ottaa esiin, Ellu menee eteisen nurkkaan istumaan ja osoittamaan mieltään: "Noitahan en päälleni pue!" Juoksuhousut päällä Ellu sitten esittää jonkin aikaa aina marttyyriä, eli istuu vain paikoillaan ja näyttää kovin apealta ("Mitä ne laitto mun päälle?!"). Hetken kuluttua hän sitten aina piristyy ja alkaa leikkiä tavalliseen tapaansa. :)

Nyt kun Ellulla on juoksut, niin hän on selkeästi huomionkipeämpi: piippailee ja inisee paljon, kiipeää syliin ja ei millään haluaisi lähteä viereltä pois...voi tyttöstä, on ne juoksut vaan aika iso juttu tuon ikäiselle. :)


"Siis nää juoksuhousut on NIIN nolot..."


"Mä en kato kameraan nää pöksyt jalas."

Parsonenergiaa ja terrieritempperamenttia Ellulta ei kuitenkaan juoksujenkaan aikana puutu, tässä todistusaineistoa, eli "mitä tapahtui kumilelulle aamulla":

Yhtenä päivänä Bella-borderterrieri kävi meillä leikkimässä Ellun kanssa. Tytöillä oli tapansa mukaisesti taas hurja meno päällä! Tässä temmellyksestä ja sen jälkeisestä luun natustamisesta muutama kuva:


Köydenvetoa!

Luun natustelua

Leikin jälkeen rauhoituttiin Villen jalkojen juureen

Tällaisia kuulumisia meille siis tällä kertaa! Ellu lähettää terkkuja kaikille lukijoille!

Ensimmäiset juoksut

2011-01-15T16:50:00.003+02:00

"Alokas Ellu ilmoittautuu palvelukseen!"

Ellusta on tullut iso tyttö! Tänään huomasimme, että hänellä on juoksut alkaneet. Aamulla ihmettelimme eteisen lattialle ilmestyneitä hailakan vaaleanpunaisia pisaroita, joita oli muutama Ellun pedin läheisyydessä. Siivosimme ne pois, mutta parin tunnin kuluttua oli ilmestynyt pari uutta tippaa. Selvä juttu siis, juoksuthan ne. Ellu on myös mielestämme kaivannut enemmän huomiota kuin ennen, ja vinkuu helpommin jos jää yksin (lähdimmepä sitten kouluun tai menimmepä vain toiseen huoneeseen). Huomiota ja hellyyttä kaipaa, vaikka ainahan Ellu onkin sekä halunnut että antanut paljon hellyydenosoituksia. :)

Jännää, että Ellun juoksut alkoivat nyt jo tässä vaiheessa, jotenkin ajattelimme, että ne alkaisivat paljon myöhemmin, kun Ellu on tuntunut tulevan hieman jälkijunassa näissä jutuissa. Mutta nyt alkoivat! :)

Mitähän muuta meille kuuluilee...arkea ollaan elelty, ei mitään sen kummempia puuhattu. Peruskäskyjen harjoittelemista ja vahvistamista ollaan jatkettu, samoin hihnakäyttäytymisen treenausta. Hihnassa Ellu kulkee nykyään jo tosi hyvin, päästään aika pitkillekin lenkeille niin, että menee hienosti. Ei mitään himopitkiä lenkkejä tietenkään, mutta meille 20 minuutin lenkit + hieno hihnakäyttäytyminen lenkin ajan ovat jo suuri saavutus! Hiljalleen ollaan matkaa pidennetty ja menty eri paikkoihin kuin ennen, ettei ihan samoissa kortteleissa tulisi pyörittyä. Vaihtelu virkistää, niin koiraa kuin omistajaakin! :)

"Mitä? Tuolin alla on kiva hengata."

"Ooooh, kumikana makaa lattialla täysin yksin! Attack!"

"No niin, leiki mun kaa!"

Harvahammas-Ellu

2011-01-07T16:15:00.002+02:00

Alkuun pikakertaus hampaista: Ennen joulua kävimme Hervannan eläinääkäriasemalla sillä luulolla, että Ellulta vedetään kulmahampaat pois (eivät ole vieläkään vaihtuneet). Hervannan eläinlääkäri hampaat katsottuaan kuitenkin suositteli silloin, että odotamme vielä vuodenalkuun ja käymme silloin röntgenissä kuvaamassa hampaat, koska rautahampaiden alkuja ei vielä näkynyt. Lääkäri suositteli Pirkkalan eläinlääkäriasemaa Oivaa, jossa on hampaisiin erikoistunut lääkäri, joten varasimmekin sinne heti ajan.

Tänään sitten olimme Oivassa. Ellu nukutettiin ja laitettiin röntgeniin, ja jäimme odottamaan tuloksia - ne olivatkin sitten omaa laatuaan. Aika huonoja uutisia tuli: hyvin harva hammas, joka Ellulla tällä hetkellä suussa on, tulee sinne jäämään. Lääkäri laskeskeli, että Ellulle tulee näiltä näkymin suuhun jäämään kokonaiset 9 hammasta 42:sta. Oli siinä sulattelemista...tässä se, mitä muistetaan:

- yläkulmahampaista vasen on maitohammas, eikä sen yläpuolella ikenessä ole rautahammasta. Maitohammas on kuitenkin sen verran hyvin kiinni ja juurtunut, että tulee näiltä näkymin pysymään kiinni. Oikean kulmamaitohampaan yläpuolella puolestaan kasvaa rautahammas, joten se tulee vielä vaihtumaan (olimmekin jo huomanneet, että maitohampaan juuri oli alkanut harmaantumaan vaihtumisen edellä).

- alakulmahampaat ovat molemmat vielä maitohampaita, mutta röntgenissä näkyi rautahampaiden olevan vielä tulossa. Saattaa olla, että tulevat rautahampaat kasvavat jotenkin vääränlaisesti (olivat vielä jotenkin lappellaan, eivätkä olleet nousemassa ikenessä). Koska Ellu on kuitenkin "kehityksestä jäljessä", tämä ei välttämättä haittaa ollenkaan: rautakulmurit ovat yleensä lappeellaan pentuvaiheessa ja alkavat siitä vähitellen nousemaan - mahdollisesti tulevat siis kehittymään myös ihan oikein. (Fingers crossed!) Sama juttu oli myös yläkulmurin kohdalla. Toivotaan, että kaikki kehittyvät hyvin (ainakin lääkäri oli ihan myönteinen asian suhteen).

- Kaikki kulmureiden välissä olevat muut ylä- ja alahampaat ovat maitohampaita ja tulevat tippumaan. Rautahampaita ei näkynyt yhtä ainuttakaan. Harvahammashymyä siis luvassa tällä meidän koiralla...

- TÄRKEIMMÄT hampaat, eli koiran suun takaosassa sijaitsevat poskihampaat, ovat Ellulla onneksi vaihtuneet rautahampaiksi, mikä tarkoittaa, että Ellu pystyy tulevaisuudessa mm. syömään kuivamuonaakin sellaisenaan. (Poskihampailla koira siis jauhaa ja pureskelee ruokansa. Kulmurit puolestaan ovat raatelua varten.) Muista poskihampaista muutama kehittyy rautahampaaksi asti, mutta suurimman osan kohdalla rautahampaita ei koskaan kuulu.

Mistä tällainen sitten johtuu? Kukaan ei tiedä. Lääkäri arvioi, että jotain on tapahtunut jo kohtuvaiheessa, sen enempää ei osannut sanoa. Kysyimme myös, olisiko Ellun pentuvaiheen kortisonilääkityksellä (ampiaisenpistoa vastaan) ollut mitään osaa hampaidenpuutokseen, mutta kuulemma ei. Jokin hampaiden kehityshäiriö tms. siis vain. Kuukauden päästä katsellaan sitten, josko jotain kehitystä suuntaan tai toiseen olisi taas tapahtunut.

Onni onnettomuudessa on se, että vaikka suurin osa hampaista nyt tuleekin puuttumaan, pystyy Ellu silti elämään ihan tavallista ja normaalia parson-elämää. Fiilikset on meillä omistajilla vähän shokki-tilanteiset vielä, mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi kyse ei sinänsä ollut mistään vakavammasta ja edes nuo muutamat hampaat ovat pysyviä...ja onneksi Ellu on edelleen ihan oma ihana itsensä, meidän pallukka. <3 :)

PS: Ellulla on maailman tyylikkäin laastari (oikeassa etutassussa oli kanyyli). Mieletön vaaleanpunainen, missä on tassunkuvia! :) Very girly!

Joululoma- ja vuodenvaihdekuulumisia

2011-01-03T10:10:00.001+02:00

Niinhän siinä taas kävi, että joulu oli ja meni ja uusi vuosikin ehti vaihtua - miten voi aika kulkea niin nopeasti eteenpäin?

Joululoman meidän kolmikko vietti suurimmaksi osaksi Salossa. Ellu tykkäsi olla Salon kotosalla, sillä hän pääsi melkein joka päivä juoksentelemaan läheiseen Pajulan metsään ja sai osakseen paljon rapsutuksia ja paijausta, mikäs sen mukavampaa. :)

Kummallisuuksilta ei kuitenkaan Salossa vältytty: huomasimme, että Ellu vetää hirmuiset hepulit, mikäli se ei ole eteisessä näkemässä taloon saapuvia vieraita. Näin kävi tätini ja hänen miehensä sekä veljeni perheen vieraillessa. Ensimmäisen parin kohdalla Ellu oli olohuoneessa, eikä täten nähnyt vieraiden saapumista. Kun tätini ja hänen miehensä sitten tulivat olohuoneeseen, sai Ellu hirmuisen haukkukohtauksen (näin jälkeenpäin ajatellen ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin jonkinlaisen hepulin saisin, jos joku vieras ihminen yhtäkkiä astuisi meidän olohuoneeseemme minun tietämättäni että hän on meillä ylipäätään). Yritimme leppoisampaa lähestymistä, eli vieraat tarjosivat Ellulle kanaa kädestä: kana kyllä kelpasi, mutta haukkuminen jatkui ja ihme syöksähtely ja perääntyminen vieraita kohti ja poispäin heistä (jonkinlaista pelkoa siis). Veimme Ellua välillä toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja kokeilimme samaa uudestaan, mutta koska mitään edistystä ei tapahtunut, jätimme hänet rauhoittumaan kunnolla.

Veljeni perheen saapuessa Ellu oli puolestaan nukkumassa, eikä jälleen kerran ollut todistamassa uusien ihmisten sisään astumista. Sama haukkuminen alkoi heti, kun Ellu näki ensimmäistä kertaa veljentyttöni Ainon. (Onneksi Aino on rohkea tyttö, eikä pelännyt kovasti haukkuvaa koiraa!). Tällä kertaa meilä oli onneksi enemmän aikaa: lähestyimme ongelmaa samalla tavalla, eli kanan syöttämisen kautta. Aino ja muu perhe syöttivät Ellulle kanaa ja lopulta voittivat näin Ellun puolelleen. Ellu tykästyi Ainoon lopulta niin kovin, että seurasi tätä häntä heiluen innokkaasti ympäri taloa, josko tältä ihmeen ihanalta tytöltä tipahtaisi lisää kananpaloja pienen koiran suuhun...

Tulimme siihen tulokseen, että vieraiden "näkymätön" saapuminen laukaisi Ellussa tämän haukkumisen, nimittäin ystäväni ja hänen poikaystävänsä (Ellulle vieras ihminen) vieraillessa, hän oli eteisessä odottamassa, kun avasimme oven. (Sama käytäntö kuin kotonamme Tampereella, eli Ellu odottaa, että vieraat saavat kenkänsä ja takkinsa pois ja tervehtii sen jälkeen.) Tällöin Ellu haukahti yhden varoitushaukun ovikellon soidessa, mutta oli heti vieraiden tullessa sisään ihan bestiksiä heidän kanssaan. Onneksi haukkumisen syy selvisi tätä kautta helposti, olimme nimittäin aika ymmällämme ihmeellisestä haukkukäytöksestä!

Salossa ehdimme myös näkemään koirakaveria Ludoa, jonka äippä on jackrussellinterrieri ja isä sekarotuinen (mutta muistuttaa russelia). Ellu ja Ludo tulivat hyvin toimeen keskenään, ehkä tyttö-poika -asettelun takia (ei tullut tavallista narttujen keskeistä alkuärinää kuin tyttökavereiden kanssa helposti tulee). Kiva kun Salossakin on nyt koirakaveri, jota voi siellä vieraillessa käydä moikkaamassa! :)

(Lähde: Googlen kuvahaku)

Ja sitten tuli uusi vuosi. Ellu ei onneksi näyttänyt pahemmin pelkäävään rakettien pamauksia (olimme aiemmin totuttaneet Ellua rakettien ääneen siten, että laitoimme taustalle soimaan rakettien pamauksia ja suhinoita sisältävän koirille tarkoitetun cd-levyn "Hui kauhistus!", joten äänet olivat Ellulle jo entuudestaan tuttuja.). Pari kertaa hän illan aikan haukahti ja kerran inisi, kun olimme syömässä eri keittiössä (Ellu olkkarissa), mutta heti palattuamme jatkoi taas ihan normaalia elämää. Loppujen lopuksi klo 00 suurimpien pamausten aikaan Ellu nukkui sohvalla välissämme meidän katsellessa telkkua... :D

Loppuun vielä muistelukuva Ellusta - näin pieni se joskus oli!

"Jee, onnistuin livahtamaan vessaan! Mutta mitä ihmettä pappa tekee?"

Talvisessa metsässä temmeltämässä

2010-12-20T09:27:00.001+02:00

Eilen kävimme Hervannan metsissä samoilemassa. Ihanaa, kun pääsi Ellun kanssa pitkästä aikaa metsään ja oikein ajan kanssa - koulutyöt ovat pitäneet kiireisinä, mutta nyt kun ne ovat vihdoin valmiita ja joululoma alkanut, on saanut taas keskittyä pikkukoiran kanssa elämiseen. :)

Päästimme Ellun vapaaksi metsässä ja hänellä näytti olevan oikein hauskaa kaiken sen lumen keskellä: jokainen pikkukolo tutkittiin ja polulta poikettiin monta kertaa ihan vain kinoksissa hyppimään. Voi sitä riemua ja menoa! Metsässä harjoittelimme myös luoksetuloa, mikä sujui mainiosti. :) Tässä muutama otos metsäseikkailusta:

Tässä vielä pikainen otos lumessa juoksemisen riemusta:

"MOI MAMMA JA PAPPA!!"

Metsäreissun jälkeen pikkuinen söi hetken puruluuta ja nukahti sitten tyytyväisenä sohvankoloon.

Koirakamuja ja talven riemua

2010-12-10T17:45:00.001+02:00

Talvi on todellakin saapunut Hervantaan, sillä kun ikkunasta ulos katselee, näkee silmänkantamattomiin vain ihania lumisia kinoksia ja valkohuippuisia puita. Ihanaa! Ellukin on tykännyt talvesta tosi paljon: kadunviertä ei millään jaksa tepsutella, vaan nietoksiin on ihan pakko päästä hyppelemään ja pomppimaan. Lisäksi lumi on niin ihmeellistä, että sitä pitää kuonolla oikein kunnolla kaivella ja haistella - välillä on nenu niin syvällä lumessa, että vain korvanpäät näkyvät!

Yhtenä päivänä kokosimme uutta työpöytäämme olkkarissa, ja laitoimme Ellun siksi ajaksi eteiseen. Kuulimme jonkin ajan kuluttua hassua ääntä eteisestä ja menimme katsomaan mitä Ellu puuhasi: siellähän se koirulimme iloisesti loiskutteli vettä tassulla vesikiposta! Laitoimme pyyhkeen kipon alle ja jatkoimme pöydän kokoamista. Hetken päästä katsastimme taas Ellun tekemisiä ja kohtasimme tällaisen näyn:


Ei kai sulla tylsää ollu?

Tässä myös videokuvaa Ellun toimista:

Onneksi Ellu-neiti ei ole tämän tapauksen jälkeen enää vettä läiskytellyt, edes yksin ollessaan. Toivottavasti jäi tähän yhteen kertaan! :D

Koirakamuja olemme myös nähneet, sillä Ellu on päässyt telmimään Bella-borderterrierin ja Minni-parsonin kanssa aina silloin tällöin. Tänään kävimme Minnin kanssa läheisessä koirapuistossa, jossa pennut saivat jahdata toisiaan ja purkaa energiaa. Hauskaa näytti niillä kahdella kyllä olevan! Ulkoleikkimisen jälkeen tulimme vielä meille sisälle lämmittelemään, ja Ellu ja Minni jaksoivat vielä pitkään tuhista keskenään.

Jee, leikitään!


Peilikuva-parsonit


Lopulta rauhoituttiin syömään puruluuta...


...ja nassuttamaan lelusorsaa.

Kyllä niillä pennuilla sitä energiaa tosiaan riittää! :)

Hihnakäyttäytymisessä ollaan nyt alettu pitämään "hihnapäiväkirjaa". Kirjataan siis toisin sanoen ylös, miten ulkona on milläkin lenkillä / pisulla mennyt hihnakäyttäytymisen kannalta. Päädyttiin tähän, jotta pystytään samalla seuraamaan, tehdäänkö edistystä vai ei. Ja onhan sitä edistystä tapahtunut. Ellulla on hienot hetkensä, jolloin se tarjoaa itse kontaktia ja pysyy hienosti vieressä - toisaalta on myös niitä parsonpamaushetkiä, jolloin hihna kiristyy melkeinpä jokaisen eteenpäin vievän askeleen jälkeen. Eteenpäin ollaan hihnakäyttäytymisessä kuitenkin päästy, mikä on tosi hyvä. :) Harjoitusta vain paljon!

Ai niin, käytiin nyt vihdoinkin ostamassa Ellulle uusi kuljetusboksi. Mukaan Koiraliike Teemeristä lähti ruskeanvärinen Clipper 3, johon Ellu heti kotona innolla tutustui! :) Boksia on jo kerran matkanteossa testattukin ja hyvin meni - kunnon sisäänajo boksilla tapahtuu kuitenkin lauantaina, kun vierailemme kotonamme Salossa. Uskoisin, että Ellu tykkää matkustella tässä uudessa boksissaan, sen verran hyvin hän siellä näytti viihtyvän. :)

Loppuun vielä poseeraus sorsan kanssa:

Leikittäiskö?

Koirakoulu osa 5 - viimeinen kerta

2010-12-02T13:23:00.001+02:00

Keskiviikkona oli koirakoulumme viimeinen kerta (snif), jolloin harjoiteltiin luopumista. Harjoitukset toteutettiin namien avulla: nameja pidettiin kädessä nyrkissä, ja nyrkki koiran pään korkeudella. Kun koira lopetti käden haistelemisen ja veti kuononsa pois, naksautettiin ja annettiin nami. Pikkuhiljaa alettiin sitten pidentämään matkaa, joka koiran pitää vetäytyä, ja lopulta otettiin käsky mukaan (naksun tilalle). Ellulla harjoittelu jäi valitettavasti melkeinpä välistä, kun ei jaksaneet namit kiinnostaa: kana ei maistunut tällä kertaa ja kiinnostus lopahti, kun Ellu ei ihan heti ymmärtänyt, mitä pitää tehdä. Tehtiin sitten perus keppitreeniä Ellun kanssa, jotta saatiin hänet keskittymään edes johonkin - tähänkin tarvittiin avuksi lainanameja Konnalta (muistaakseni siankieltä tai -sydäntä), mikä auttoi jonkin verran. Opit saatiin kuitenkin taskuun, ja se on hyvä! :)

Todettiin kurssilla Jaana-ohjaajan kanssa, että Ellu on vähdän ADHD, kun kaikki (namit, ympäristö, ihmiset, hajut...) kiinnostaa koko ajan ja ne vie kiinnostusta pois itse toimimisesta ja harjoittelusta - tärkeää Ellun kanssa onkin siis saada se ensin kiinnostumaan uudesta toiminnasta, jota ollaan harjoittelemassa ja saada mahdollisimman paljon ja tiheästi tehtyä toistoja ja annettua namipalkintoja, jotta kiinnostus ei lopahda alkuunsa. Jaana antoi hyväksi neuvoksi keppitreenillä aloittamisen: näin Ellu saadaan keskittymään ensin keppitreeniin, josta on helpompi jatkaa jonkin uuden asian opetteluun. Tätä neuvoa on sitten toteutettukin kotona ennen oppien opettamista, eli kosketustreeniä joko keppiin tai käteen ennen harjoittelua. :)

Tänään saatiin vihdoinkin ostettua Ellulle uusi panta! Kamalaa, miten senkin osto on vaan venähtänyt ja venähtänyt eteenpäin...päädytiin lopulta sitten ostamaan sisaruksillakin nähtyjä Hurtan pantoja. Kävi kyllä tuuri, olivat nimittäin Mustissa ja Mirrissä alennuksessa! :) Samalla tuli ostettua muutama uusi puruluu, joista varsinkin krokotiilin muotoinen nyppyläinen luu sai heti hännän heilumaan vimmatusti!

Kyllä kroko maistuu!

Nameista viisastuneena kävin tänään S-marketissa ostamassa Ellulle siankielen - tuntui näin kasvissyöjänä kieltämättä (hehheh) hieman oudolta ostaa possunkieli, mutta kunhan Ellu tykkää niin hyvä niin. :) Muistelin, että kyllä meidän perheen Emmi-koira ainakin kielestä kovin piti, ja vahti aina kuola valuen keittokattilan vieressä kypsymistä odotellen...saas nähdä miten Ellun kanssa käy, mahtaako rynniä peräti keittiön koiraportin läpi hyvien tuoksujen perässä!

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Koulutuksessa menossa tällä hetkellä on tuo luopumisharjoittelu ja peruskäskyjen kertausta sekä niiden harjoittelemista häiriötekijöiden kanssa. Tekemistä riittää siis, mutta se on kiva vaan! :)

Edistystä hihnakäyttäytymisessä :)

2010-11-30T20:29:00.000+02:00

Jes, nyt ollaan kyllä kaikki hyvällä mielellä, nimittäin Ellun hihnakäyttäytymisessä on näkynyt selkeä muutos jo näin viikonkin harjoittelun aikana! Välillä Ellu innostuu vetämään, jos joku hyvä haju tulee vastaan tai jos jossain näkyy toinen koira, mutta palaa kyllä nätisti vierelle muistutettaessa nameista. :D Kovin pitkiä lenkkejä ei vielä olla onnistuttu tekemään, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Halutaan nyt taata Ellullekin onnistuminen, niin ei sen takia olla mihinkään hirmu kauas tai ihmisvilinään lähdetty - kaikki aikanaan sitten. Ollaan kyllä molemmat Villen kanssa tyytyväisiä! :) Ja varmasti Ellullakin on kivempaa, ainakin hän saa paljon namia ulkona ollessamme!

Kokeiltiin tässä yhtenä päivänä opiskelijabudjetin älylelua Ellulla: laitoimme kaksi pahvikuppia sisäkkäin niin, että niiden pohjien väliin laitoimme muutaman kananpalan. Jonkin aikaa Ellulla meni, ennen kuin hän hoksasi, että vetämällä sisemmän kupin pois, kanat saa kupin pohjasta napsittua - hauskaa näytti koirulilla olevan! Tässä parin minuutin videopätkä kyseisestä hommasta (sen verran Ellulla sitten alkoi mennä aikaa namien saamiseen). :)

Hoksasimme eilen, että olemme molemmat olleet nyt aika paljon Ellun kanssa kotona, joten yksin ei koirulimme ole vähään aikaan joutunut olemaan (koulun kurssit alkavat loppumaan, minkä seurauksena on tullut uusia vapaapäiviä). Tämän takia ollaan virkistetty yksinoloharjoituksia ja muutenkin lähdetty kotoa vaikka lenkille yksin tai kauppaan käymään, jotta Ellu muistaa, että kyllä me aina takaisin tullaan, vaikka jonnekin mentäisiinkin. :)

Varasin tänänä Ellulle hammaslääkäriajan: tarkoituksena ois ens viikon tiistaina vetää maitokulmahampaat pois, kun eivät ole vielä lähteneet. :/ Muuten tulee ongelmia, jos ei oteta niitä pois...hirmuisesti on koitettu vetoleikkejä leikkiä ja erilaisia kovia luita syöttää, mutta ei auta leikkiminen tai hamppaitten heiluttelu - kiinni on ja pysyy. Toivottavasti lääkäriajan varaaminen saisi Murphyn lait liikkeelle ja hampaat lähtisivät pikapikaa ennen lekurille menoa...

Lopuksi vielä video, jossa Ellu ihmettelee lehteä (siivosimme lehtikorin ja Ellu tuli seuraamaan) - miksei tästä pääse kaivautumaan läpi? (Video on vähän tumma, mutta koittakaa saada selvää.)

Koirakoulu osa 4 ja muita kuulumisia

2010-11-24T08:07:00.000+02:00

Kylläpä ollaan Ellun kanssa taas treenattu! Kaikenlaista on tullut harjoiteltua: talvitakissa kulkemista, luoksetuloa, käsittelyä, peruskäskyjä, kerrostalon ääniin totuttamista, odottamista ovella vieraiden tullessa kylään, kosketusalustaa...oppipa Ellu tänään heittämään Villelle femmatkin käskyllä "Yläviis!". :D Paljon on kaikkea siis tehty, muttei toki olla leikkimistä ja olemistakaan unohdettu: puruluun syöminen tai pehmolelun nassuttaminen on edelleen yksi parhaista jutuista (varsinkin olkkarin pehmoisella matolla on Ellusta mukava makoilla).

Talvitakkiin Ellu on nyt onneksi tottunut, ja tänään olimme ensimmäistä kertaa lenkillä talvitakki päällä. Ei ois kyllä voinut parempaan aikaan Ellu takkiinsa tottua, sen verran kylmiä päiviä on luvattu loppuviikolle...Uutta pantaa ei olla vielä(kään) ehditty Ellulle ostaa, jotenkin tuntuu että aina on jotain kiirettä (nyt ei toisaalta olla voitu missään hirmuisesti käydäkään, kun Ellulla on tuo nenäpunkki ollut). Nenäpunkista puheenollen: oireita Ellulla ei onneksi enää ole, joten on menossa pois mokoma punkkero. Ensi viikosta voimmekin sitten turvallisin mielin taas nähdä koirakavereita! :) Silloin myös viimeistään käymme ostamassa sen uuden pannan - vihdoinkin!

Eilen oli taas tämänviikkoinen koirakoulu. Tällä kertaa harjoittelimme nätisti hihnassa kulkemista. Ellu seurasi uskomattoman hienosti sisätiloissa, olin varautunut pieneen ja nopeaan torpedoon, millainen hän lenkeillä välillä on! Seuraamisharjoitus eteni seuraavasti:

- Kun koira ottaa ITSE kontaktin (ei siis huudella nimeä tms.), sanotaan hyvä tai naksautetaan ja annetaan nami. Namin paikkana toimii se puoli, jolla haluaa koiran seuraavan (meillä vasen). Koira palkitaan vasemmalle puolelle polven viereen ja samalla lähdetään liikkelle.

- Heti kun koira katsoo taas ( = ottaa kontaktin), sanotaan taas "hyvä!" ja palkitaan liikkeestä siihen kohtaan, missä koiran halutaan seuraavan. Ei siis pysähdytä.

- Jos koira vetää paljon, voi hitaasti lähteä peruuttamaan ( = hihna löystyy vain, jos koira tulee omistajaa kohti). Tällöin heti taas kun koira kääntyy ja ottaa kontaktin, hihna löysätään ja koira palkitaan namilla polven viereen.

---> Tätä mennään niin kauan, kunnes koira alkaa itse ottaa kontaktia ja tarjoaa sivulla olemista. Sitten vain kävellään eteenpäin ja kehutaan, kun koira kulkee vierellä nätisti ja ottaa kontaktia.

Ah, kylläpä helpotti tämänkertainen koirakoulu! Oltiin itse menty Villen kanssa väärään siinä, että jos Ellu oli lenkillä vetänyt, oltiin pysähdytty, odotettu että katsoo ja sitten palkittu seisaaltaan, eikä liikuttu mihinkään. Tämä kaikki johti sitten jojo-liikkeeseen, jossa Ellu namin saatuaan ponkaisi taas eteenpäin. Nyt sitten aiotaan tehdä näitä hihnaharjoituksia paljon kotona ja ulkonakin (vaikkei se siellä varmasti kovin hyvin vielä suju), eiköhän se Ellukin jossain vaiheessa hihnakäyttäytymisen säännöt opi. :)

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla laittelen taas uusia kuvia, nyt kone ei jostain syystä suostu niitä tänne laitailemaan.

Nalle saa kyytiä + koirakoulu osa 3

2010-11-17T22:58:00.000+02:00

Ellu on ollut ihan innoissaan nallepehmolelusta, jonka annoimme hänelle eilen. Voi sitä täpinän määrää! Tämän suuren nallen kanssa Ellu jaksaisi varmasti telmiä vaikka kuinka kauan - on pikkuinen melko polleena aina kantelemassa tuota nalluskaa ja murisemassa sille leikkisästi. Milloin on suussa korva, milloin koko karhuntassu...Tässä pari kuvaa temmellyksestä:

Välillä meno oli näin kovaa!

...sitten taas rauhoituttiin oikein poseeraamaan.

Tänään iltasella olimme taas koirakoulussa, aiheena oli luoksetulo / lähellä pysyminen. Ellulla oli tällä kertaa huono päivä koulutuksen kannalta: ei kiinnostaneet namit, eikä naksutinkaan hirmuisesti - ihmiset ja ympäristö veivät voiton 1-0. Namin vaihdon jälkeen (Jaana-kouluttajalta saadut HK:n sinisen palat) Ellu keskittyi vähän paremmin, mutta silti kontaktia oli vaikea ylläpitää. Kotona kovin pohdimme Villen kanssa, mistä keskittymiskyvyn puuttuminen johtui, mutta ei keksitty muuta kuin täysi maha / unisuus / namit ei kelvanneet. Tai sitten Ellulla oli vaan huono päivä, ettei koulutus kiinnostanut. Tai meikäläisellä itsellään oli huono päivä, josko jotenkin en ohjaistanut tarpeeksi hyvin tms.

No mutta, hyvä koulussa oli kuitenkin tänäänkin käydä, opittiin taas paljon uutta!
Seuraavanlaisia harjoituksia tullaan siis tekemään: Heti, kun koira ottaa kontaktia (katsekontakti, kääntyy kouluttajaan päin) naksautetaan naksuttimella, jonka jälkeen liikutaan koirasta pari askelta taaksepäin (koira lähtee tulemaan luo) ja kun koira on luona, palkitaan namilla. :) Kuulostaa simppeliltä, mutta kaikkein vaikeinta on muistaa, että naksu tulee ensin ja vasta sitten käsi sukeltaa namitaskuun - kouluttajakin joutuu siis koko ajan keskittymään täysillä! Melko pian naksun äänen voi korvata käskyllä - me tullaan harjoittelemaan "Tänne!"-käskyllä, koska ollaan sitä tähänkin asti käytetty. Hyvin Ellu luokse tulee, jos on vaikka kentällä vapaana, mutta kyllä siinä silti harjoitusta vielä tarvitaan, varsinkin jos on jotain hälinää ympärillä.

Ellulle on jostain muuten tarttunut nenäpunkki (tarttuu vain suorassa kontaktissa koirasta toiseen). Tiedä sitten, miltä koirulilta Ellu on sen saanut, vaikea sanoa, kun nenäpunkki voi joillain koirilla olla ihan oireetonkin. (Ellulla se on aiheuttanut semmoista korisevaa ääntä, jota Ellu pitää öisin ja aamuisin.) Mistään vakavasta jutusta ei onneksi ole kyse, vaiva korjaantuu kolmella pillerillä ja tietysti sillä, ettei näe muita koiria nyt, jottei tartuta toisia. Siinä mielessä tuo Trainer's Choicen koirakoulu on tosi kätevä, kun siellä jokaista koiraa koulutetaan yksitellen, niin päästiin sinne Ellun vaivasta huolimatta kuitenkin menemään. :)


Näiden kanssa koulutetaan: kosketusalusta, naksutin ja kosketuskeppi.

Tulevat päivät pitävät sisällään koulutuksen jatkamista: luoksetuloa ainakin tullaan harjoittelemaan ja kertaamaan paljon, samoin kosketuskeppi- ja kosketusalustaharjoituksia tullaan jatkamaan, jotta säilyvät hyvin muistissa. Siinä samassa pitäisi sitten jatkaa Ellun totuttamista pöydällä olemiseen ja siinä käsittelyyn sekä talvitakkiin totuttamiseen. Huhhei! Kiirettä siis tulee pitämään, tekemistä olisi paljon! Pitää vaan olla tarkkana, ettei rasiteta pikkuista liikaa, vaan muistetaan pitää tarpeeksi taukoja ja leikkiä ja temmeltää kaiken koulutuksen ohessa. :)

Ellu lähettää terveisiä kaikille lukijoille! :)

Koirakoulu osa 2

2010-11-14T10:14:00.000+02:00

Keskiviikkona oltiin taas Trainer's Choice -koirakoulussa. Tällä kertaa kerrattiin kosketuskeppiharjoituksia naksuttimen kera ja uutena asiana harjoiteltiin kosketusalustaa. Kosketusalustan avulla koiran voi opettaa esim. menemään käskystä petiin, mikä onkin meidän seuraava tavoite Ellun kanssa. Tällä hetkellä harjoitellaan vielä pelkän alustan kanssa: Ellu saa naksuttimesta *click* äänen ja sen jälkeen namin aina kun laittaa tassun alustalle. Siitä sitten lähdetään viemään alustaa pikkuhiljaa petiä kohti, ja lopulta alusta ja naksutin häivytetään ja tilalle otetaan "peti"-käsky. Kätevää! Alustasta on varmasti apua myös tulevaisuuden agility-harjoituksissa. :)

Ellu rauhoittui autoon jo paljon paremmin kuin viime kerralla, joka oli Ellun ensimmäinen kerta boksissa auton takakontissa (aiemmin Ellu on matkustanut boksissa takapenkillä, kun meidän autojen takakonttiin ei boksi mahdu). Ellu tykkäsi boksissa olosta jopa niin paljon, että kun menin häntä harjoituksia varten sisälle hakemaan, oli pikkuinen nukahtanut tyytyväisenä boksin perälle, eikä olisi millään malttanut tulla boksista pois. Harjoitukset menivätkin sitten enemmän tai vähemmän pöhnässä haukotuksien säestämänä. Hyvin Ellu kuitenkin pystyi keskittymään, ja opittiin taas uutta! :)

Ellulla tuntuu tällä hetkellä olevan joku hassu haukkumiskausi meneillään: tummia ja/tai epäilyttäviä hahmoja pitää tuhista tai haukahdella pois reviiriltä. Samanlaista käytöstä on ilmennyt onneksi myös muilla koiruleilla tämän ikäisinä, joten taitaapi olla vain joku tähän ikäkauteen liittyvä juttu. Ollaan yritetty ennakoida tilanteita tosi paljon, ja jos joku epäilyttävä tyyppi lähestyy meitä, niin kiinnitetään Ellun huomio äkkiä meihin, ennen kuin ehtii haukkumaan. Mikäli Ellu ehtii jo haukahtaa, niin silloin huikataan vaan "Mennään!" ja viedään Ellu pois tilanteesta menemällä vastakkaiseen suuntaan. Jonkinlaista kehitystä on tässäkin onneksi jo tapahtunut: tänäänkin kulman takaa pomppasi yhtäkkiä suuri musta pystykorva (omistaja onneksi hihnan toisessa päässä), jota Ellu vähän säikähti, mutta ei haukahtanut, vaikka pystykorva haukkui Ellulle. Ellu saikin paljon namia ja kehuja hyvästä käytöksestään. :)

Edellispäivänä Taikatuuli ja Minni-koira kävivät meillä telmimässä - olipa menoa! Pikkukoirat jahtasivat toisiaan ja innostuivat välillä vetoleikkiinkin toistensa kanssa. Hyvin tulivat toimeen keskenään. :) Sisällä telmimisen jälkeen kävimme yhdessä vielä kentällä ja päästimme koirat vapaaksi. Heittelimme niille lumipalloja, joita kelpasi ihmetellä: mihin se pallo oikein meni? Aiemmin viikolla meillä vieraili myös jackrussellinterrieri Stella, jonka kanssa leikkiminen myös meni hyvin. Pentujen temmellystä on kyllä niin hauska katsella! Niillä näyttää olevan niin hauskaa että tulee itsellekin pakosta hyvä mieli. :) Lisäksi tapasimme siskoni labbiksen Tarmon nyt toista kertaa. Ellu ensin haukahteli Tarmolle, käsittääkseni vain innostuksesta, koska häntä heilui ja olisi kovin halunnut Tarmon luo, mutta veimme Ellua aina poispäin, jos haukkui. Lopulta koirat pääsivät tervehtimään ja jahtamaan toisiaan takaa - tai tässä tapauksessa pieni valkoinen Ellu jahtasi isoa ruskeaa Tarmoa ympäri kenttää. :D Aikamoinen näky!

Koirakoulua ja uusia harjoituksia

2010-11-07T12:07:00.000+02:00

Huh, kylläpä on aikaa vierähtänyt viime päivityksestä! Syynä tähän on se, että meikäläinen sairasti parisen viikkoa hirmuisessa taudissa - nyt on onneksi olo jo paranemaan päin. :) Mutta se minusta, tämähän on Ellun blogi!

Ellun kanssa aloitettiin viime viikolla koirankoulutuskurssi yhdessä Ellun sisarusten ja Lulun pentujen, Armin ja Konnan, kanssa. Kurssi alkoi maanantaina koirakouluttaja Tommy Wirénin luennolla "Miten koira oppii". Torstaina oli sitten vuorossa harjoituksia, niissä ohjaajana toimii Jaana Rajamäki. Harjoittelimme torstaina naksuttimen ja kosketuskepin käyttöä koira kerrallaan. Ellua ensin vähän jännitti tulla tilaan (uusi paikka, uudet ihmiset, ja autossa uudessa häkissä istuminen ja oleminen varmaan aiheuttivat stressiä), mutta rentoutui sitten onneksi muutaman harjoituksen jälkeen. Naksutinta emme Ellun kanssa vielä kokeilleet, mutta kosketuskeppiharjoitukset menivät tosi hienosti, ne Ellu hoksasi nopeasti. Kosketuskeppiharjoituksissa koiran tarkoituksena on koskettaa kosketuskepin päätä kuonollaan, jolloin saa namin -> koira siis ehdollistetaan tähän liikkeeseen, jota hyödynnetään sitten muussa opetuksessa ja harjoituksissa (koiran voi tällä tavalla esim. opettaa laittamaan valot päälle, seuraamaan vierellä, olemaan rauhallisesti eläinlääkärin käsittelyssä yms.).

Kotona olemme jatkaneet kosketuskeppitreenailua, joka sujuu hyvin. Naksuttimen saamme ensi viikolla, sitten pääsemme sitäkin treenaamaan. Lisäksi ollaan Ellun kanssa jatkettu käsittelyharjoituksia (Ellu seisoo pöydällä tutkittavana, kuten eläinlääkärissä) ja nyt on harjoittelun alla myös talvitakkiin totuttaminen. Ellulla kun menee toimintakyky heti kun takin laittaa päälle. Olemme opettaneet häntä takkiin samalla tavalla kuin pantaan, eli takki = paljon kivoja asioita, kuten namia ja leikkejä. Eiköhän se siitä. :)

Tällaisia pikakuulumisia tällä kertaa! :)

Matka Saloon ja jalkapallofanaatikko-Ellun ensimmäinen peli

2010-10-24T12:18:00.000+03:00

Viime sunnuntaina suuntasimme nokan kohti Saloa, kotikaupunkiamme, jossa viivyimme torstaihin asti. Matka piti sisällään monen monta uutta tuttavaa Ellulle, kuten sukulaisia, ystäviä ja koirakavereita, ja paljon uusia mestoja. Häntä pystyssä Ellu nuusteli tarkasti kaikki uudet paikat ja hajut ja tuntui olevan tosi täpinöissään uusista asioista. :)

Kävimme muutaman kerran läheisen Pajulan koulun kentällä, jonne pikkupojat olivat unohtaneet vanhan ja räsäisen jalkapallon. Ellu kirmasi riemukkaasti heti pallon luo ja alkoi leikkiä sillä. Parhautta oli, kun toinen meistä potkaisi pallon kauas ja sen perässä sai juosta. Tässä videopätkiä:

Käytiin myös monta kertaa lenkillä Pajulan metsässä, jossa Ellu sai juosta vapaana - hirmu ketterä Ellu on, juurakoiden ja kivien yli se hyppeli kuin vanha tekijä!

Jes, metsä on kiva paikka!

Nuuh nuuh, tässä on istunut orava...

Ehdittiin myös käydä Villen perheen mökillä Suomusjärvellä. Siellä Ellu viipotti tuhatta ja sataa pihalla innoissaan, ja into vaan kohosi, kun hän huomasi mökin liepeillä olevan ison hiekkakasan. Ja eikun kaivamaan! Kävimme myös rannassa hieman vettä ihmettelemässä: ulkona hieman tuuli silloin ja vesi liplatti rantakallioon - tätä ääntä Ellu vähän ihmetteli ja haukahteli pari kertaa. Tassulla sitten puolivahingossa kokeilikin järvivettä ja hypähti heti taaksepäin - kylmää!

Eksyimme lisäksi taas Salon Mustiin ja Mirriin, josta mukaan tarttui pari uutta puruluuta (ne ovat nyt suuressa huudossa täällä päin!) ja semmoinen oravannahalta näyttävä vinkulelu (suuri hitti!). Kun olimme puruluuhyllyn luona vertailemassa erilaisia luita, Ellu ehti meidän silmän välttäessä bongata hyllyjen alle tippuneen pienen minipuruluun, jota alkoi heti nassuttamaan - piti sitten seki ostaa kotio...onneksi se maksoi vaan 0,20e. :D

Eilen Ville oli Ellun kanssa pentukurssilla, joka oli nyt meidän toinen kertamme. Siellä harjoiteltiin luoksetuloa häiriötekijöiden kanssa, maahanmenoa ja uutena asiana kahdeksikkoa, eli jalkojen välistä pujottelua. Herkkuna Ellulle oli varattuna suurenmoista kivipiiraa, jonka eteen Ellu tekee kyllä ihan mitä vaan. :D Tällä kertaa myös Ellun keskittymiskyky oli parempi, koska Ville pääsi ajelemaan paikan päälle heidän äidin autolla (eli Ellulla ei mennyt aikaa ja tarmoa bussilla matkustamisen ihmettelyyn ja kestoon, vaan autolla matka taittui nopeasti). Itse en päässyt kurssille tällä kertaa, (yleensä menemme sinne aina molemmat), koska olin/olen kovassa kuumeessa. Harmitti kovin, mutta onneksi samoja temppuja voi sitten treenailla kotona Ellun kanssa. :)

Vinkupallo maistuu hyvältä!

Uusia kavereita

2010-10-16T12:28:00.000+03:00

Tänään kävimme taas Hervannan Mustin ja Mirrin pentuhulinassa. Ellu tapasi siellä paljon erilaisia ja eri-ikäisiä pentuja: oli vaaleanruskea villakoira, villakoiran ja jackrussellin sekoitus (eli "pusseli" tai "jackapoo", heh), mäyräkoira ja pienenpieni jackrusselin pentu. Ellu telmi innoissaan kaikkien kanssa, mutta koirakaveriksi asti päätyi pieni jacki nimeltä Stella: vaihdettiin omistaja-Mikan kanssa puhelinnumeroita, ja sovittiin, että tavataan joku viikonloppu pentutelmimisen merkeissä. Kivaa, että Ellu sai uuden koirakaverin!

Perjantaina Ellu sai viimeiset rokotuksensa. Lääkärin mukaan Ellu on terve, hyvänkokoinen (3,5kg!) ja sosiaalinen pentu - tykkäsi kovin Ellusta ja antoi paljon namia meidän pikku ahmatille...ja Ellu taasen tykkäsi lääkäristä, oli niin paras setä, kun antoi paljon kanaa... :D

Huomenna lähdemme syyslomaseikkailulle Saloon, joten seuraavat kuulumisemme saatte sieltä päin Suomea!

Pentukursseilua ja syksyä

2010-10-13T15:26:00.000+03:00

Lauantaina menimme ensi kertaa pentukurssille. Kurssia pidetään Pirkkahallin lähellä siinä Ilmailunkadun pitkällä suoralla - matkaa täältä Hervannan pusikosta sinne on siis jonkin verran. Auto olisi kyllä niin kätevä juttu, mutta tällaisella opiskelijabudjetilla siihen ei vielä ole varaa. Onneksi Villen äidin autoa saadaan aina välillä lainaan. :)

Bussilla sitten siis köröteltiin Pirkkahallille, ensin Hervannasta keskustaan päin ja keskustasta toisella bussilla hallille - melkoinen matka Ellulle! Pitkän matkan takia Ellu oli vähän überylihyper-tilassa paikalle saavuttuamme, joten keskittyminen ei ollut mitä parhainta luokkaa (lisätään tähän vielä uudet kivat koirakaverit, joiden kanssa olisi ollut kiva telmiä). Suoritus ei ehkä ollut parasta luokkaa, mutta opittiin kuitenkin käteviä juttuja: tällä tunnilla harjoiteltiin vierelle tuloa, kontaktia, paikallaan istumista ja vahvistettiin tänne-käskyä. Harjoittelua on nyt sitten jatkettu täällä kotosalla, ja vierelle tulo ja kontakti sujuu Ellulta ja oikein mallikaasti! Vierelle tuloon on otettu käsky "liki", joka on helppo ja nopea sanoa - ja Ellu tykkää, kun tulee vierelle istumaan ja saa suurta herkkua, eli tässä tapauksessa kanaa, nams! :)

Sunnuntaina puolestaan vierailimme naapurissa Bella-pennun luona. Hauska parivaljakko tuo Ellu ja Bella, toinen on valkoinen ja toinen musta, ihan kuin jing ja jang. :D

Ollaan muutaman kerran oltu Ellun kanssa Ahvenisjärvellä kävelemässä, nyt kun on ollut niin nätit ilmat. Siellä sitä riittääkin koirulille ihmeteltävää ja haisteltavaa, kun on lokkeja, sorsia, oravia ja hirmuisesti kaikki mielenkiintoisia hajuja! Myös lentävät lehdet ja lehtipyörteet aiheuttaa Ellussa "eteenpäin, pongahda!" -efektin. :) Tässäpä kuvia syksyiseltä retkeltämme:

"Liki"-käskyn harjoittelua ulkosalla.


Jänniä sorsia!

"MOI MÄ OON ELLU!"

Laumaamme liittyi pari uutta jäsentä...

On kyllä ollut oikein rattoisa viikko tähän mennessä. Viikonloppuna (sunnuntaina) suuntaammekin ensimmäistä kertaa Ellun kanssa kotikaupunkiimme Saloon, jossa vietämme muutaman päivän - Ellu valloittaa siis uusia paikkoja! :)

Nettivastaava Ellu esittäytyy

2010-10-08T18:32:00.000+03:00

Ellusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä meidän ikioma nettivastaava: tässä yhtenä päivänä palatessani kotiin koulusta, katselin ihmeissäni narunpätkää eteisen lattialla - ja huomasin, että se olikin itse asiassa meidän nettipiuhamme, jonka Ellu oli repinyt lattialistan päältä pois ja natustanut pienempiin osiin. Huhhei! Ellu päätti, että meillähän ei mitään langallista nettiä tarvita, vaan langaton sen olla pitää kun sellainen on kaikilla muillakin! Onneksi pikkuinen oli vain tuhonnut piuhan, eikä sentään syönyt sen palasia.

Tänään johdon sijasta suuhun eksyi lenkillä mieletön keppi, jota Ellu kantoi mielettömän polleena ympäriinsä - kattokaa mitä mulla on, eiks ookin eri hieno!! Kuvat tästä on valitettavasti tärähtäneitä, kun meno toisella oli niin kova:

En muista olenko maininnut Ellun intoilusta kaivella kuoppia, mutta menkööt nyt uusintana jos jo olen: Ellu rakastaa kaivaa kuoppaa meidän takanamme olevan kentän pituushyppypaikan hiekkaan. Silloin hiekka lentää ja äristään hirmuisesti kaikille kaivuun tielle tulevilla pikkukiville! Tässäpä kyseisestä hommasta videokuvaa ja valokuva (yleensä annamme Ellun olla vapaana kentällä, mutta tänään hänellä oli hihna, koska kentän toisessa päässä oli kultainennoutaja):

Viikonloppua täällä odotamme jo kaikki kolme innoissamme: huomenna Ellulla alkaa pentukurssi (jonka aloitusta jouduimme lykkäämään pari viikkoa Ellun sairastelun takia) ja sunnuntaina menemme kylään naapuriimme, jossa asustaa samanikäinen Bella-hauveli. Koiratapaamisia ja telmimistä siis luvassa! :)

Uusia leluja

2010-10-02T09:41:00.000+03:00

Taas on muutama päivä vierähtänyt. Ellulla jouduttiin aloittamaan antibioottikuuri, koska vatsatauti ei ottanut hellittääkseen - tautia lukuunottamatta Ellu on onneksi voinut hyvin, ollut iloinen ja reipas oma itsensä. :) Ruuaksi tarjotaan nyt kuurin aikana riisi-kana-sekoitusta, nappuloihin palataan vähitellen sitten kun masu on taas kunnossa. Olkaa ihmiset tarkkoina koiriennen kanssa ulkona nyt tähän aikaan, eläinlääkärissä sanottiin, että Tampereella on tätä samaista vatsatautia nyt TODELLA paljon liikenteessä!

Tähän väliin kuva Ellusta agiputkessa, kun siitä ei olla muistettu kuvaa vielä laittaa:

Käytiin Villen kanssa tässä yhtenä päivänä Nekalan Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa. Mukaan tarttui paljon kaikkea: älylelu (semmoinen pallo, josta tipahtelee nappuloita, kun koira työntää sitä kuonolla eteenpäin), pari uutta purulelua (Ellun ikenet kutiavat varmasti tosi paljon nyt, uusia hampaita tulossa!), uusi pidempi hihna (jossa on myös heijastin, hyvä juttu näin pimeässä säässä), pari siankorvaa ja namusia. Kyllä Ellun nyt kelpaa!

Eilen myös pesimme Ellun ensimmäistä kertaa - nyt meillä on vienosti kookokselta tuoksuva, hyvin pehmoinen pikkukoira! Pesua todellakin tarvittiin, varsinkin sen jälkeen kun Ellu innostui lenkillä ollessamme kaivelemaan hiekkaan mielettömän kuopan ja muuttui valkoisesta koirasta hiekanruskeaksi...Pesun ja kuivauksen jälkeen pikkuinen nukahti tyytyväisenä sohvankulmaan:

Ellu on nyt alkanut viihtyä boksissaan paljon, siirrettiin se olkkariin, niin hän voi mennä sinnekin halutessaan lepäilemään ja natustamaan luuta. Tässä hieno video, jossa Ellu taikoo boksista pyyhkeen! (Video on hieman tumma, mutta koittakaa saada selvää!)

Ja taas lääkäriin...

2010-09-27T12:27:00.000+03:00

Lääkärirumba jatkuu taas...eilen iltapissillä Ellu kakkasi melkoista ruikulia, josta vähän huolestuttiin ja pääteltiin tarkkailla tilannetta. Yön aikana eteiseen oli sitten tullut lisää hyvin vetistä kakkaa, joten soitettiin aamusta Hervannan eläinlääkäriin ja saatiin onneksi peruutusaika heti aamuksi.

Lääkärissä sitten todettiin, että Ellulla on yksinkertaisestai vatsatauti - sitä on kuulemma nyt täällä päin juuri liikkeellä. Tauti kuulemma yleensä ilmenee ensin juurikin kuumeena ja sitten sen jälkeen alkaa vatsa oireilemaan. Saimme special purkkiruokaa, jonka pitäisi imeytyä tavallista koiranmuonaa paremmin, ja muutaman päivän lääkekuurin. Purkkiruokaa lääkäri suositteli annettavaksi kuutisen kertaa päivässä ihan pieninä annoksina, jotta vatsa tottuu taas ruokaan ja jotta ainekset imeytyisivät paremmin. (Ensimmäinen pikkuannos annettiinkin jo, ja hyvin näytti maistuvan! Taisi olla melkoista herkkua...) Ihan reippaalta Ellu muuten vaikuttaa, nukkuu vain tavallista enemmän eikä tavallinen ruoka oikein maistu, joten sinänsä ei ole syytä huoleen. Muutama päivä tässä nyt vielä tarkkaillaan tilannetta, mutta uskoisin, että kohta on pienokainen jo ihan täpinöissä ja terveenä! :)

Ellu lähettää paljon pusuja kaikille lukijoille! :)

Pienokainen kipeänä

2010-09-24T19:45:00.000+03:00

Huhhei, mikä päivä takana! Aamulla vähän ihmettelimme, kun Ellulla oli veto jotenkin poissa, eikä ruokakaan oikein maittanut. Ajattelimme, että hän on varmaan vain väsynyt, ja niinpä Villen mentyä kouluun meikäläinen otti päikkärit Ellun kanssa sohvalla. Nukuimme monta tuntia, jonka jälkeen tarjosin Ellulle uudestaan ruokaa. Oma ruoka ei kelvannut, kävi vain haistamassa kuppia, joten kokeilin pientä määrää lämmitettyä rusinatonta maksalaatikkoa, joka onneksi maittoi. Tämän jälkeen Ellu meni taas nukkumaan, mikä ihmetytti - missä on parsonenergiabuustaukset?

Kun Ellu seuraavan kerran heräsi, kävimme ulkona pissillä ja tulimme pian takaisin sisälle, kun Ellua ei kiinnostanut ulkona oikein olla. Leikkimisestäkään koiruli ei innostunut, vaan kiipesi väsyneenä syliini. Pitäessäni Ellua sylissäni, huomasin, miten paljon pienokainen tärisee ja on jotenkin kovin lämpimän oloinen - kuumettahan se. Huolestuin kovasti ja soitin Hervannan eläinlääkäreihin, josko sieltä saisi ajan. Heillä oli valitettavasti kaikki ajat jo menneet, ohjeistivat soittamaan päivystävään Tuhatjalkaan. Sieltä olisi ajan saanut vasta iltakahdeksaksi, johon asti en halunnut odottaa. Alkoi suunnaton soittelurumba kaikkiin Tampereen eläinlääkäriasemille, ja lopulta tärppäsi ja sain ajan Nekalan Koirasta ja Kissasta puoli kuudeksi. Iltapäivästä Ellu hieman virkistyi ja tykkäsi olla ulkonakin, ruokakin jo maittoi paremmin - saatettiin Villen kanssa jo hieman huokaista helpotuksesta.

Lääkärillä sitten selvisi, että Ellu on todennäköisesti saanut sivuoireita maanantain ensimmäisestä rokotuksesta (rokotus on tavallaan aiheuttanut samoja oireita kuin taudit, joita ehkäisee). Lääkäri määräsi kuumeeseen ja kipuun lääkkeitä, joilla kuumeen pitäisi pieneltä laskea.

Nyt iltasella Ellu on taas jo ollut enemmän oma reipas itsensä, varmaankin lääkärin antama ensimmäinen kuumelääke jo hieman vaikuttaa. Katsellaan nyt viikonlopun ajan, että miten hän jakselee, mutta näiltä näkymin kaikki näyttäisi jo hyvältä. :)
Mutta jo oli päivä! Toivottavasti tällaisia ei tule tulevaisuudessa lisää...

Ensimmäinen rokotus ja muita kuulumisia

2010-09-20T21:34:00.000+03:00

Nyt ei olekaan vähän aikaan taas tullut päivitettyä tätä blogia. Mitään sen kummempia ei ole tapahtunut, aika perus arkielämää ollaan eletty. Käskyistä ollaan jatkettu ja opetettu seuraavia: istu, tänne, maahan, irti, odottaa. Lisäksi ollaan jatkettu hihnassa nätisti kävelyn opettamista, joka sekin sujuu jo paremmin. Hyvin osaa pienoinen. :) Kiipeillä Ellu haluaisi paljon, yhtenä päivänä hän yritti kiivetä Villen dataus-tuolille (kenties blogia päivittämään?)

Tänään oli Ellulla ensimmäinen rokotus eläinlääkärillä. Paljon mahtui uusia asioita ja ympäristöjä tähän päivään, menimme eläinlääkäriin (Hervannan Eläinlääkärit) nimittäin bussilla ja tulimme kävellen takaisin. Bussissa Ellua vähän jännitti, mutta hän oli silti nätisti meikäläisen sylissä ja katseli ikkunasta maisemia.

Eläinlääkärissä meni tosi hyvin! Eläinlääkäriasema oli Ellun mielestä ihan mielettömän kiva paikka, siellä kun oli kaksi mukavaa tätiä ja maailman kivoin lääkärisetä - heitä kaikkia olisi ollut hirmu kiva pusutella. Innoissaan Ellu haisteli asemalla ympäriinsä, eikä ollut moksiskaan kun joutui pöydälle tutkittavaksi. Hännänpään mutka nyt sitten varmistui, mutta lääkäri sanoi mutkan olevan vain esteettinen haitta, joten ei ole onneksi syytä huoleen. Ellu sai iloisen, reippaan ja ennen kaikkea terveen pennun paperit! Rokotuspiikistäkään Ellu ei ollut moksiskaan, vaan keskittyi syömään juustoa Villen kädestä. Kiitokset vaan osaavalle ja mukavalle lääkärille. :)

Koirakavereitakin ollaan nähty: Ellu on tutustunut ystäväni perhoskoiraan Migoon (todella kiltti 2-vuotias uroskoira) ja melkein naapurista, seuraavasta rapusta, ollaan löydetty Ellulle viikkoa vanhempi leikkikaveri borderterrieri Bella. Bella kävi meillä yhtenä päivänä Ellun kanssa leikkimässä ja kyllä oli hurjaa menoa! Parivaljakko olisi jaksanut telmiä vaikka aamuun asti - hyvin saivat molemmat energiaa purettua, ja hauskaa näytti olevan! Lisäksi bongattiin, että meidän kanssa samassa rapussa asustaa toinen parsoni, 3,5-vuotias uroskoira, jonka kanssa Ellu on myös tehnyt tuttavuutta ja hieman telminyt pihalla. :)

Ollaan kehitetty Ellulle helppo nami, nimittäin jääpala, jossa on oma kuivamuonanappula sisällä. Sitäkös kelpaa nuolla ja kuljettaa pitkin lattiaa! Se on oikeaa herkkua, ja varmasti jännäntuntuinen suussa kun on niin kylmä!

Älyleluksi kongin lisäksi ollaan käytetty vanhaa tyynyliinaa, johon ollaan kätketty pieniä juustonpaloja niin, että osa on tyynyliinan sisällä ja osa taitettujen kerrosten välissä. Senkin parissa vierähtää Ellulta tovi jos toinenkin, mieletön nuuskiminen ja tuhina vain kuuluu kun hän tassuillaan penkoo tyynyliinaa. (Sen kanssa on kiva leikkiä myös vielä senkin jälkeen, kun namit on jo löydetty... :D)

PS: Ellu on muuten virallisesti kasvanut! Lenkillä ollessamme yksi mies, joka käveli ohitsemme, nimittäin tokaisi seuraavasti: "Hehe, siinä taitaa olla Hervannan toiseksi pienin koira!" Toiseksi! Wohoo! :D

PPS: Yhtenä päivänä Ellu petasi petinsä oikein kunnolla ja päätti että näin on paljon parempi:

Pikaista päivittelyä

2010-09-09T14:50:00.000+03:00

Nyt pikainen päivitys kaiken kiireen keskellä. Ensinnäkin, leikkasimme tänään taas Ellun kynnet ja koko sessio sujui jo paljon paremmin! Rimpuilua ja vinkunaa toki oli, mutta Ellu rauhoittui sylissä nopeammin ja paremmin. :) (Kiitokset Riitalle hyvän tekniikan näyttämisestä!)

Tänään Ellu tutustui lenkillä taas uusiin ihmisiin, kun tapasimme koululaisia. Ellu tulee kyllä kaikenlaisten ihmisten kanssa tosi hyvin toimeen, hän on nyt tavannut lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia ja hyvin menee. :) Ihmettelyä aiheuttavat lähinnä tavarat, kuten yhden mummun rollaattori, jota piti kierrellä, katsella ja nuustella varovasti.

On meillä kyllä maailman ihanin hauveli, on se semmonen nöpönenä tuo Ellu! <3

Sukulaisia ja ystäviä kylässä

2010-09-05T17:49:00.000+03:00

Hiphei, Ellulla on ollut kyllä hyvin täyteinen viikonloppu! Paljon on nimittäin käynyt sakkia meillä kääntymässä ja Ellua moikkaamassa - hyvä vaan, tottuupi erilaisiin ihmisiin. Eilen meillä oli kylässä Villen kaveri Juha ja mun kaveri Satu ja sitten illemmalla tulivat vielä Villen sisko ja hänen poikaystävänsä Ellua moikkaamaan. Tänään sunnuntaina puolestaan tulivat meikäläisen vanhemmat ja sisko miehineen Ellua katselemaan ja meille vierailemaan. Kyllä Ellun kelpasi kun oli niin monta leikittäjää ja rapsuttajaa tänä viikonloppuna! :)

Eilen kävimme siellä Hervannan Mustissa ja Mirrissä pentuhulinoitsemassa, mutta tällä kertaa hieman huonolla tuurilla: Ellun kokoista leikkikaveria kun ei ollut, sillä kaikki muut pennut olivat tällä kertaa jo paljon Ellua vanhempia (5-6kk) ja kookkaampia. Viimeksi hulinoitsemassa oli kuulemma ollut paljon Ellun kokoisia, joten toivotaan, että ne kaverit tulisivat sitten taas seuraavalla kerralla telmimään. :)

Iltasella Ellu tutustui siskoni koiriin labradorinnoutaja Tarmoon ja susikoirannäköiseen sekarotuiseen Caroon. Hyvin meni! Ellu olisi kovin halunnut leikkiä isojen koirien kanssa, mutta hänen täytyy vielä kasvaa, ennen kuin voivat alkaa yhdessä leikkimään - Ellu kun on vielä suunnilleen Tarmon pään kokoinen. :D

Parsonlenkkeilyä ja muutama sana seinästä...

2010-09-03T18:20:00.000+03:00

Eilen torstaina kävimme Ellun ensimmäisellä parsonlenkillä! Kokoonnuimme porukalla Kaupissa ja lähdimme parkkikselta kuntopoluille lenkkeilemään kolmen kilometrin lenkkiä. Ellu jaksoi todella hienosti! Muutaman kerran kannoimme häntä sylissä, mutta suurimman osan matkasta Ellu käveli ihan itse. Hieno suoritus, vaikka onkin kovin pieni. :) Hihnakäyttäytymisessä Ellu koki parsonlenkillä muodonmuutoksen, siitä lisää seuraavaksi:

Ellulla on ollut hihnakäyttäytymisessä ja pissillä käymisessä nyt jonkin aikaa temppuilua: Sisällä etsitään paikkaa, ja kun tämän huomaamme ja viemme hänet hihnassa ulos, katoaa pissihätä saman tien. Ellu istahtaa kivetykselle ja nuustelee ilmaa rauhassa, kunnes alkaa vinkua sisälle. Sisällä sitten tehdään pissit heti paperille, mikäli ei ehditä häntä heti taas nappaista ulkona käymään. Hihnassa ei siis kotona ole juurikaan liikuttu, istuminen taitaa olla tämän hetken "juttu". Voinkin siis ylpeästi sanoa, että meidän koira istuu todella hienosti hihnassa! Heh... :D
Noh, parsonlenkillä Ellu tosiaan koki tämän muodonmuutoksen (joka kesti tosiaan siis vain lenkin ajan). Lenkillä nimittäin iski tälle pikkuiselle hirmuinen veto päälle! Kurkku suorana piti kiskoa eteenpäin eteenpäin eteenpäin - mistähän sekin tuli? Kotona iltapissillä väsytettiin puolestaan jälleen kerran istumalihaksia. Hassua toimintaa. Toivottavasti hän jonkin ajan kuluttua lopettaisi tuon istumistemppuilunsa, jotta pääsisimme treenailemaan nätisti hihnassa olemista. Jos koira ei liiku mihinkään, on se harjoitteleminen nimittäin himppasen hankalampaa...

Niin, sitten piti vielä laittaa muutama sana seinästä: tänään kotiin tullessamme (olimme molemmat olleet parisen tuntia poissa) huomasimme, että Ellu oli käynyt hieman natustelemassa seinää (sellaista jotain puuta olevaa seinänkappaletta, ei sentään betoniseinää), nimittäin pieni pala puuttui kulmauksesta. Leikitty oltiin kuitenkin myös jättämillämme leluilla, sillä ne olivat siirtyneet ja lisäksi kongiin jättämämme maksamakkaranpala oli päätynyt parempiin suihin - jotain järkevääkin oltiin siis puuhailtu. :) Täytyypi nyt katsella, miten tuo seinä alkaa Ellulle maistua, että pitääkö ottaa järeämmät keinot (esim. etikka) avuksi tähän pikkunälkään ja naposteluun...

Muuten Ellu on pärjäillyt kotona hyvin nyt, kun meillä on koulu alkanut. Kun tulemme kotiin, hän on kopassaan, varmaan juuri nukkunut ja herää oven avaamiseen. Lelujen kanssa hän on aina nähtävästi leikkinyt, ja kerran oli uudelleen sisustettukin, kun kenkätelineemme löytyi keskeltä eteistä. :D

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Hervannan Mustiin ja Mirriin, siellä on nimittäin pentuhulina klo 11! Toivottavasti Ellu saisi sieltä uusia kivoja pentukavereita! :)

Metsäretki

2010-09-01T16:41:00.000+03:00

Tänään iltapäivällä lähdimme samoilemaan Hervannan metsiin. Ajelimme autolla läheiseen metsään ja lähdimme polkuja pitkin tallaamaan ja tutustumaan ihan uusiin ympäristöihin. Ellu tallusti metsässä kuin vanha tekijä, hän oli aivan innoissaan siellä! Annoimme hänen juoskennella vapaana polkua pitkin ja hienosti meni, Ellulla taisi olla oikein kivaa ainakin menosta päätellen. :)

Emännälläkin oli oikein kivaa siihen asti, kunnes huomasimme että metsässä on ihan törkeän paljon hirvikärpäsiä - tällaisella tukkapehkolla kuin meikäläisellä on, hirvikärpäset ovat aikamoinen kauhistus. Kotiin saavuttuamme valjastinkin Villen käymään pääni ja vaatteemme läpi, ja löydettyjen hirvikärpästen määrä nousi lopulta seitsemään - hyi! Ellu ei semmoisista onneksi välittänyt, eivätkä nekään Ellusta, joten hän saastui sentään kaikenmoiselta ällötykseltä...kärpäsiä lukuunottamatta metsäretki oli oikein hauska ja antoisa, menemme ehdottomasti tutustumaan pian uudestaan uusiin paikkoihin! (Tosin tuohon samaiseen metsään meikäläistä taitaa olla vähän aikaa ihan turha houkutella...)

Pentuhulinaa, osa X.

2010-08-30T21:26:00.000+03:00

Aamumme alkoi Ellun pentuhulinalla, jota kesti kauan! Pikkuisella oli energiaa vaikka muille jakaa: välillä simahdettiin omaan petiin ja herättyä taas jatkettiin samaa menoa! Iltasella kaikkea energiaa pääsi onneksi purkamaan sisarusten kanssa - kokoonnuimme nimittäin porukalla kasvattaja-Riitan luokse: mukana olivat Mauri, Martti ja Ruu, sekä vierailevana tähtenä toisesta pentueesta Riitan luona asusteleva Armi. Hirmuista temmellystä! Tässä muutama kuva pentujen leikeistä ja hulinoista:

Menoa ja meininkiä ei näiltä ainakaan puuttunut! Pihaa juostiin ympäri niin että raikui, ja välillä käytii natustamassa niin ruusupuskaa kuin jonkin toisen pennun korvaakin... :D Kiitokset Martti, Mauri, Ruu ja Armi leikityksestä! Torstaina toivottavasti nähdään taas (Ellun ensimmäisellä!) parsonlenkillä! :)

Lisää hihnaharjoittelua

2010-08-27T16:50:00.000+03:00

Tänään harjoittelimme taas hihnassa kävelyä, sekä sisällä että ulkona. Ulkona kävely ei mennyt niin hyvin kuin sisällä, Ellu rimpuili eikä selvästikään tykännyt vapautensa riistosta. Sisällä olemme leikkineet Ellun kanssa hänen ollessaan hihnassa ja tehneet muutenkin mukavia asioita hihnan yhteydessä, jotta Ellu oppisi, että hihna on kiva asia. Eiköhän se siitä toistoilla ja määrätietoisuudella ala ulkonakin sujumaan - ymmärrettävästi Ellua sapettaa ja ihmetyttää, kun se ei enää voi juoksennella samalla tavalla kuin ennen. Toki aiomme pitää Ellua myös vapaana päivittäin, jotta hän saa olla ja juosta, mutta hihnaan pikkuinen on pakko totuttaa, ihan hänen oman turvallisuutensakin vuoksi.

Tänään on myös harjoiteltu yksinoloa pidemmissä ajoissa koiraporttien avulla. Ihan hyvin on mennyt: olemme sulkeutuneet esim. keittiöön tekemään ruokaa ja syömään, ja Ellu on aika nopeasti sopeutunut ajatukseen, ettei pääse meidän mukana kaikkialle. Toki hieman vingahtelee, mutta osaa onneksi leikkiä yksikseen ja rauhoittuakin. :)

Ilmat on selvästi kylmentyneet, joten täytyypi varmaan joku päivä mennä hankkimaan Ellulle jonkinlainen ulkoilutakki kylmempiä aamuja ja iltoja varten - ei sitten tule yllätyksenä kylmät ilmat, kun on ulkoilutamine jo valmiina.

Tällaisia tällä kertaa, peruselämätä ja kasvatuksen jatkumista. :)
Ellu lähettää pusuja kaikille lukijoille!

PS: Iltasella tapahtui läpimurto myös pihalla lenkityksessä! Yhtäkkiä Ellua ei enää haitannutkaan hihna ja panta niin paljon, vaan hän haisteli jo innoissaan uusia hajuja ulkosallakin. Jee! Hyvä Ellu! :)

Hihnaharjoittelua

2010-08-26T19:09:00.000+03:00

Tänään tapahtui läpimurto: Ellu ylitti sekä itsensä että meidän odotukset ja käveli jo hienosti hihnassa sisällä! Aluksi heilautimme namia hänen edessään ja veimme sitä eteenpäin ja kun Ellu liikkui namin perässä, kehuimme paljon ja muutaman askeleen jälkeen annoimme namin. Hihnakaan ei enää niin paljon kiinnostanut kuin ennen, sitä ei hirmuisesti natustettu tällä kertaa, jes! Ollaan kyllä niin ylpeitä meidän pikkuisesta, osaa se Ellu vaan kaikkea hienoa! :)

Tutustutettiin Ellua tänään myös lapsiin. Oltiin Ellun kanssa pissillä läheisen kentän isolla nurmikolla, kun siihen pyöräili viisi pikkupoikaa, jotka kysyivät, saisiko koiraa silittää. Annoimme jokaiselle pienen nakinpalan, ja ohjaistimme heitä menemään kyykkyyn ja ojentamaan namin Ellulle. Ellu tuli mielellään hakemaan namin ja antoi poikien silittääkin (olivat muuten hienoja pikkupoikia, osasivat olla rauhallisesti koiran kanssa). Pyöriä Ellu taisi hieman pelätä, mutta ei sentään mitenkään paljon, yritimme itse olla rauhallisia ja välittämättä pyöristä, niin Ellukin rauhoittui. Häntä vispasi kovin, tuntui olevan iloinen kohdatessaan nämä mukavat pikkupojat! :)

Päivällä Ellu jaksoi leikkiä ja natustaa isoa rottalelua (melkein Ellun kokoinen, heh) vaikka kuinka kauan:

Villen sisko Emmi kävi tänään myös Ellua katsomassa, taitaa tuosta Emmistä tulla Ellun yksi lempparivieraista, tykkäsi pikkuinen nimittäin niin paljon Emmistä. :)

Kaiken kaikkiaan on ollut oikein kiva päivä tänään, vaikka ulkona on vähän sadellutkin.

2010-08-25T21:48:00.000+03:00

Tänään harjoittelimme taas hihnan kanssa hieman. Ollaan otettu tän viikon projektiksi Ellun totuttaminen hihnaan, saa nähdä miten käy ja venähtääkö harjoittelu. Hyvin kuitenkin on harjoittelu lähtenyt käyntiin. :)

Iltasella leikkasimme Ellun kynsiä. Eilen jo alotettiin, mutta yksi tassu jäi vielä tälle päivälle. Voi sitä rimpuilemisen määrää! Oltiin kuitenkin määrätietoisia ja kynnet saatiin leikattua. Namiakin sai, jos oli nätisti sylissä. Eiköhän Ellu siitä muutaman kerran jälkeen ymmärrä, ettei se kynsienleikkuu mikään kamaluus ole, vaan ihan perusjuttu, joka tehdään rimpuilusta huolimattakin.

Tässä videona yksi Ellun iltaisista parsonpamauksista. Hirmuinen petaus käynnissä, on se oma peti vaan niin jänskä iltaisin, että piti kaivautua ihan petityynyn alle ja siellä haukahdella! :D Höpsö tapaus.

PS. Ellu nukkuu jo hienosti yksin eteisessä! Ei mitään protestiakaan siitä. :) Ja nyt illalla itse asiassa unohdettiin hänen koppa tuohon makkarin kulman taakse eteiseen (missä koppa on päivisin ja tulee nyt myöhemminkin olemaan), josta ei siis ole suoraa näköyhteyttä makkariin, vaikka ovi on auki (koiraportti ovessa). Siellä se Ellu silti hyvin tuhisee! Hienoa Ellu!

Lisää kivoja ihmisiä! :)

2010-08-24T17:18:00.000+03:00

Tänään Ellulla taisi olla mukava päivä, kun meillä kävi muutama vieras ja Ellu sai paljon silityksiä, rapsutuksia, nameja ja huomiota. Rauhallisesti oltiin myös, sillä vieraiden kanssa ei vain telmitä ja leikitä koko ajan, pitää osata myös rauhoittua - ja niinhän Ellu osasikin. :) Ensin Ellua kävivät aamupäivästä katsomassa kaverit Elisa ja Hilda, jotka toivat tullessaan mielettömiä tuliaisia: puruluita ja vinkuvan maissilelun. Maissia sitten Ellu ihmettelikin kovin, ensin sitä kohti kuljettiin pää alhaalla ja pylly ylhäällä ja sitten varovasti tökkäistiin tassulla - ja se päästikin vinkunan! Siitäkös alkoi täpinä: muutama haukahdus ja hännänheilutus - mikähän ihme vempele tuo oikein on? Leikkiä Ellu ei maissilla vielä uskaltanut, mutta ihmetys oli suuri. Ehkä kun hän tuosta hieman kasvaa, niin maistuu maissikin leikkikaveriksi. :)

Iltapäivästä kävivät Villen siskot Emmi ja Linda Ellua moikkaamassa. Pikkuinen ei kuitenkaan kauaa jaksanut touhuta, koska oli juuri herännyt unilta ennen heidän tuloaan ja jatkoikin unia vielä hetken heidän kanssaan leikittyään.

Sisäsiistesykoulutus on sujunut aika hyvin, vaikka vahinkojakin toki sattuu, useimmiten siitä syystä, ettei Villen kanssa olla tajuttu viedä Ellua ulos. Ulkona kuitenkin tulee ravattua aina leikin, heräämisen ja ruuan jälkeen, sekä myös ennen nukkumaanmenoa ja milloin nyt siltä näyttää, että pissi on tulossa. Hienosti on Ellu ulos tehnyt asiansa. :) Tänään otettiin iltapäivästä vähän takapakkia kun ulkona satoi (hui!). Ellu ei sateessa pahemmin pitänyt, vaikka pieni vesisade ei ole aiemmin haitannut. Tänään ei kuitenkaan auttanut suuren puunkaan alle vieminen - ulos ei tehty asioita, vaan vasta sisällä uskallettiin (ja hienosti keittiön pöydän alle :D). Sade ei todellakaan ollut kiva juttu...noh, eiköhän Ellu siihen pian totu: märkä ruohokaan ei ole hänelle ollut kummastus, sade lähinnä (hyi, kun turkki kastuu!).

Tänä yönä Ellun pitäisi ensimmäistä kertaa nukkua eteisessä makkarin oven vieressä koiraportin takana (on nyt parina yönä nukkunut makkarissa koiraportin toisella puolella korissaan, sitä ennen ihan meidän sängyn vieressä). Saa nähdä, mitä pikkuinen siitä tuumaa. Yöt makkarissa ovat menneet hyvin, piippailua ei ole pahemmin tullut jos ollenkaan, mutta saattaa olla, että portin taakse joutuminen pientä nyt yöllä piipatuttaa. Hienosti Ellu on kuitenkin yöt nukkunut tähän asti. :) (Saa nähdä raaskiiko häntä vielä sinne eteiseen laittaa, vaikka kyse onkin vain muutamasta sentistä sinne tai tänne...on hän meidän pikkuinen. <3) :D

Kivoja setiä

2010-08-23T15:06:00.000+03:00

Eilen meillä kävi ensimmäistä kertaa tuttuja katsomassa Ellua sisällä, aiemmin oltiin vielä tutustuttu ulkosalla. Vieraina piipahtamassa kävivät Villen isä ja Villen siskon poikaystävän isä, jotka olivat Tampereella käväsemässä. Annoimme heille pieniä nakinpaloja, joiden avulla he sitten tutustuivat Elluun. Ellu olikin todella hyvää pataa heidän kanssaan, taisi Ellu pitää heitä tosi mukavina setinä, kun paijasivat ja antoivat nameja. :)

Päivään mahtui myös pienoinen tapaturma, sillä Ellun häntä jäi vahingossa osittain oven väliin. :( Ovea ei onneksi ehditty laittaa kokonaan kiinni, vaan se jäi raolleen - mutta kyllä silti pelästyttiin koko konkkaronkka, kun Ellu vinkui ja lähti tuhatta ja sataa ovelta pakoon heti pois päästyään. Rauhoittelimme pienokaista ja kokeilimme varovasti häntää, ja kaikki vaikuttaisi olevan ihan ok: Ellu ei arista häntää ja touhuaa ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Kyllä siinä silti ehdittiin pari kyyneltä tirauttaa paniikissa, että mitäs nyt, pitääkö mennä eläinlääkärille...kamalaa tällaiset. Onneksi Ellu on sitkeä sissi myös hännästään!

Päivällä jatkettiin yksinoloharjoituksia, sekä aloiteltiin hieman harjoittelemaan käskyjä: tänne, istu, irti. Kaikki toimii mainiosti (ainakin nyt vielä kun on nameja :D), ja Ellu hoksaa asiat nopeasti. Istu-käskyssä hän ensin koitti kovin nousta takajaloilleen ja huitoi etutassuillaan namia pitelevää kättä kohti, mutta istahti pian pyllylleen - ja sai namin. :) Hyvä Ellu! :)

Iltasella katselimme hetken kaikki yhdessä telkkaria, jota Ellu ensin kovin ihmetteli: Mistä tuo ääni oikein kuuluu? Keitä nuo ihmiset oikein ovat?

Parsonpamauksia

2010-08-21T09:41:00.000+03:00

Tänään aamulla pikkuinen Ellu yllätti meidät suuresti: hän nimittäin kiipesi ensimmäistä kertaa rappuset ylös meidän kotiovelle asti! Asumme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, mutta emme kuitenkaan maantasalla - viitisentoista porrasta pitää kiivetä ylös ennen kuin ollaan meidän oven luona. Eilen Ellu vielä nosti etutassut ensimmäiselle portaalle, ja siihen se jäi. Olemme kantaneet häntä ylös aiemmin, mutta nyt hän tuntuu jo ihan odottavan portaita - mielettömällä vauhdilla hän pinkoo ne kaikki ylös! Olisi hän vielä erään pissikerran jälkeen halunnut kiivetä lisääkin portaita ja lähti jo tokaa kerrosta kohti...hassu pienokainen.

Todistimme aamulla myös niitä kuuluisia parsonpamauksia, eli mielettömiä energiabuustauksia. Ellu kirmasi ympäri olohuonetta ja rakensi oman esteratansakin: rata alkoi verhojen takaa, jatkui patterin alla (jossa piti ryömiä nopeasti) ja loppui sohvan takaa kiertämiseen. Tätä reittiä sitten vedettiin ihan into piukassa monta kertaa ympäri molempiin suuntiin. Ja oli meillä Villen kanssa hauskaa! Ja kuten sanottu jo aiemmin: varokaa vaan, Ellusta tulee vielä mieletön agiliitäjä!

Kolmas päivä: yksinoloharjoituksia

2010-08-20T12:11:00.000+03:00

Tänään harjoiteltiin yksinoloharjoituksia. Tutustutimme Ellun uuteen leluun - pienenpieneen jalkapalloon - ja jätimme hänet sen jälkeen olohuoneeseen leikkimään sen kanssa hetken. Kävelimme pois olkkarista ja suljimme oven takanamme, ja menimme taas hetken päästä takaisin. Näitä harjoituksia teimme peräkkäin jonkin aikaa, ja otamme ne uudestaan taas seuraavan leikkituokion yhteydessä. Hyvin näytti Ellu pallon kanssa viihtyvän. Jatkoimme myös pantaharjoittelua, joka myös sujui hyvin.

Ulkona sisäsiisteysopetuksessa huomasimme, että koiranpentu tosiaan tutkii maailmaa suullaan ja hampaillaan: milloin oli suussa kaarnanpala, keppi, pupunpapana, ruohoa, milloin taas into piukassa natustettiin männynkäpyä. Saimme kuitenkin kaikki ongittua Ellun suusta pois. Ellu taitaa meistä ajatella ulkosalla, että ollaan hirmuisen tylsiä ihmisiä kun kielletään kaikki kiva - pakko, kaarnanpalat ja tikut kun ei ruuansulatukselle hirmuisen hyvää tee...saadaan kyllä olla tosi nopeita ja silmä tarkkana tämän pikkuisen kanssa, vauhtiin päästyään hän on kuin tornado! (Odotakaa vaan, tulevat agi-kilpakumppanit!!) :)

Unenpäästäkin pikkuinen saa onneksi kiinni hyvin ja tuhisee tyytyväisenä kopassaan. :)

(Tässä kuvassa Ellun lempilelu, sininen purulelu, ja leikeistä väsynyt pikkuinen. Noin minuutti kuvan ottamisen jälkeen Ellu jo tuhisi kopassaan unten mailla.)

Pantaharjoittelua

2010-08-19T10:45:00.000+03:00

Tänään aloitettiin pantaharjoittelu. Tuire Kaimion pentukirjasta bongasimme hyviä ohjeita pantaharjoitteluun, joka toteutettiin seuraavanlaisesti: Ellun kutsuminen luokse, paijausta, namia + samanaikaisesti panta kaulaan, sitten panta kaulassa yhdessä leikkimistä ja kehumista. Kun panta otettiin pois, loppui myös leikkiminen (-> panta kaulassa = tehdään kaikkea kivaa! -> panta on kiva!). Istuimme hetkeksi sohvalle ja vain olimme. Kun Ellukin rauhottui, kutsuimme hänet uudestaan leikkiin ja pannan sovitukseen. Tätä jatkoimme muutaman kerran menestyksellisesti, sillä panta ei näyttänyt kovasti häiritsevän Ellua. Iltapäivällä taas lisää pantaharjoituksia luvassa, pienin askelin eteenpäin. :)

PS: Näimme tänään ihan läheltä talonmiehen, jota Ellu ei pelännyt ollenkaan, vaikka äijällä oli mukana iso harava ja lapio. Jee!

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

2010-08-18T12:24:00.000+03:00

Aamulla meitä katseli sängyn viereltä pienillä mustilla silmillään maailman söpöin koira. Toivotimme Ellulle hyvät huomenet ja laitoimme ruokanappulat likoamaan - ensimmäinen päivä uudessa kodissa alkakoon! Ihmettelimme kovin Ellun piippailua, pikkuinen kun inisi paljon aamulla. Päivää kohti mentäessä ininä kuitenkin harveni ja Ellu alkoi silminnähden rauhoittua.

Ensimmäinen käynti ulkona ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan - Ellu oli kasvattajalla jo hieman pantaan tutustunut ja olimme lisäksi itse totuttaneet Ellua aamusta pantaan namien avulla, ja niinpä laitoimme sen hänelle uloskin mentäessä. Ulkona Ellu meni kuitenkin ihan paniikkiin - vinkui ja halusi syliin: yön sateesta vielä hieman märkä maa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Myöhemmin teimme kuitenkin läpimurron: veimme Ellun ulos rauhaisampaan paikkaan ilman pantaa ja otimme nameja ja lelun mukaan. Muutos oli huima! Pikku-Ellu vipelsi aivan tohinoissaan ruohikossa haistellen, touhottaen ja korvat tuulenvireessä heiluen. Loistavaa! :) Huomenna aloitamme ensiaskelista ja totutamme Ellua vähitellen paremmin pantaan periaatteella "panta = kaikkea kivaa!".

Ulkotohinoiden jälkeen Ellu otti nokoset Villen kyljessä kiinni. :) Nukkumisen jälkeen päivämme piti sisällään lisää ulkoilua, nameja, ruokaa ja leikkejä. Välillä toki vain oltiinkin, ja rauhoituttiin kaikki vierekkäin istuskelemaan. :)

Ellu kotiutuu

2010-08-18T12:00:00.000+03:00

Eilen 17.8.2010 meille kotiutui pieni parsonrussellinterrieri nimeltä Ellu (Ulvomäen Elovena). Haimme Ellun iltasella. Kotona Ellu tuhisteli kiinnostuneena ympäri kämppää ja nukahti leikkimisen jälkeen tyytyväisenä omaan koppaansa. Ensimmäinen yö sujui ihan mukavasti - Ellu piippaili, mutta rauhoittui aina lopulta koppaansa meidän sängyn viereen. Nukkuminen jäi hieman vähemmälle yöllä, ja unissakin taisimme molemmat nähdä Ellun kuvia - ihanaa, meillä on pieni koira!